Produced by Juha Kiuru
PEKKA POIKANEN (Peter Pan)
Kirj.
J. M. Barrie
Englannista mukaillen suomensi Tyyni Haapanen-Tallgren
WSOY, Porvoo, 1922.
SISÄLLYS:
Kotona.
Mikä-Mikä-Mikä-Maa.
Merenneitojen järvi.
Maanalaisessa kodissa.
Rosvolaiva.
Kotona taas.
KOTONA.
Olipa kerran — Lontoon suuressa kaupungissa — ihmeen hauskalastenkamari, jossa oli kolme pientä sänkyä kolmea lasta varten.Lasten nimet olivat Jukka Napoleon, Vendi Moira Angela ja Mikael, jaheidän vanhempansa olivat herra ja rouva Darling. Lastenkamari olisuuri ja ilmava, siinä oli leveä ikkuna, ja takassa paloi iloinentuli. Nurkassa tikutti iso kello, ja seinällä oli koreanvärisiäsatukuvia.
Herra ja rouva Darlingilla kyllä oli pieni palvelustyttö Liisa, muttalapsia hoiti iso, kiltti koira, jonka nimi oli Nana. Se riisui jakylvetti lapset joka ilta, ja sen kopin paikka oli lastenkamarissa.
Sinä iltana, josta kertomuksemme alkaa, torkkui Nana kaikessarauhassa tulen ääressä, pää painettuna käpäliin. Herra ja rouvaDarling olivat lähdössä päivälliskutsuihin, ja Nanan piti jäädähoitamaan lapsia. Sitten rupesi kello pärisemään ja löi — yksi,kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi — ja silloin oli aika ruvetapanemaan lapsia levolle.
Nana nousi, oikoili jäseniään ja väänsi hampaillaan sähkön palamaan.Olisittepa nähneet vain, kuinka hyvin ja taitavasti se osasi tehdätuon tempun. Sitten se käänsi peitot kauniisti auki ja levittipienet yöpaidat tulen ääreen. Ja sitten se meni kylpyhuoneeseen jalaski vettä ammeeseen. Se koetti käpälällään, oliko vesi sopivanlämmintä, ja lähti hakemaan Mikaelia, joka oli nuorin lapsistaja jonka ensimäisenä piti päästä nukkumaan. Mikael sai ratsastaakylpyhuoneeseen Nanan selässä kuin ponihevosen. Mikael, niinkuinpojat tavallisesti, ei ollenkaan olisi tahtonut mennä kylpyyn, muttaNana oli luja ja pani hänet muitta mutkitta ammeeseen. Sitten Nanasulki oven, ettei Mikael saisi vetoa. Äiti tuli katsomaan, kun poikaläiskytteli hyvässä, lämpimässä vedessä.
Kun äiti palasi lastenkamariin, kuuli hän ikkunan takaa heikkoarapinaa. Hento poika, noin Jukan kokoinen, koetti avata ruutua,mutta katosi heti kun rouva Darling huudahti hämmästyneenä. RouvaDarling avasi kiireesti ikkunan, mutta mitään ei näkynyt, ei muutakuin naapuritalojen himmeät katot ja tummansininen taivas niidenyläpuolella. Äitiä alkoi hiukan peloittaa, sillä hän oli nähnyttuon saman pojan edellisenäkin iltana ikkunan takana. Silloin oliNana juossut ikkunaan ja sulkenut sen niin äkisti, että pojan varjooli jäänyt väliin. Äiti oli löytänyt varjon Nanan suusta, käärinytsen huolellisesti kokoon ja pannut talteen. Äiti muisteli nytkaikenlaisia juttuja tontuista ja keijukaisista, ja satumaa tuntuitulevan liian lähelle. Hän olisi mieluummin jäänyt päivälliskutsuistapois.
Mutta hän rauhoittui taas, kun lapset yhdessä juoksivat sisään. Jukkaja Vendi leikkivät isää ja äitiä, mikä heidän mielestään oli kaikistahauskin leikki, ja rouva Darlingin kauniit kasvot säteilivät, kun hänkatseli heitä. Äkkiä syöksyi isä huoneeseen hyvin hermostuneena. Hänei osannut solmita kravattiaan — tiedättehän kaikki kuinka vaikeatase on! Äiti auttoi hänet pulasta helposti, ja sitten isä alkoiharppailla ympäri huonetta Mikael selässään. Viimein hän paiskasipojan sänkyyn niin että mojahti vain!
Mutta sitten tapahtui niin ikävästi, että kun herra Darlingmeni kylpyhuoneeseen, tuli Nana ovessa vastaan ja tö