E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kertomus rahvaan elämästä
Kirj.
Suomentanut [De vandrande djäknarne] Emil Mannstén
Helsinki,Kustannusosakeyhtiö Otava,1898.
I. Teinien kujeita.
II. Masuuni.
III. Korpraali Brant.
IV. Patruuna Brackander.
V. Korpraalin luona.
VI. Patruuna ja nimismies.
VII. Kaksi kilpakosijaa.
VIII. Kotoa pois.
IX. Värvääjä.
X. Teinit.
XI. Huutokauppa.
XII. Loppu.
Teinien kujeita.
"Oi, joudu, armas ilta,
Suo lepo rauhainen…
Kas päivyt taivahilta
Jo vierii maillehen.
Ja rusko hohtavainen
Se kultiansa luo…
Oi kuink' on ihanainen
Maa, meri — kaikki tuo!
Vait', vait' on kaikki muuten —
Yörastas laulaa vaan!
Halk' öisen hiljaisuuden
Se kutsuu kultoaan."
He alkavat uudelleen viimeisen värsyn:
"Vait', vait' on kaikki muuten" —
— Kyllä maarin, vait', lausui Aadolf, toinen teineistä, joka lauloiensimäistä ääntä, — etkös kuule mitenkä pehtori… vai mikä lieneemiehiään… tuolla kiroilee ja pauhaa työväelleen? Sekö on yörastaanlaulua, häh?
— Kyllä kuulen, Aadolf, vastasi toinen teini, — mutta kun oleileelaulun ylemmillä tienoilla, niin ei ota kuultaviinsa maan murassamyllästävien ihmisten tyhjää touhinaa… No, etkös vielä laulaisi?
— En, Yrjö, nyt juon.
— Vai niin, janottaako sua, pikku veitikka! No, minä en sano siitämitään; päivä on ollut lämmin, ja maantien pölyä tarvitsee huuhtoa'alas. Katsotaanpa… mitä pullossa on, jonka isäsi hyväntahtoisestihankki matkatoveriksemme? Vielä piisaa, näemmä. Kippis, Aadolf!
— Terveeksi, pitkä Yrjö!… Minun ei lopu janoni sillä että sinäjuot kaikki.
— Älä oo milläskään, poika! Minä kyllä jätän niin paljon kuinarviokaupalla otaksun pienen ruumiisi sietävän. Parvum parvadecent… vähähkölle vähä tarvitaan… sanoo ikiunohtumatonystävämme Haakoni Sjögren.
— Pidä mielessäsi, Yrjö, että sinulla on huono todistus algebrassa!
So, piisaa!
Nuorukaiset, jotka näin keskenään juttelivat, olivat kaksi Veksiönkimnaasilaista — teiniä, joiksi rahvas vielä kutsuu heitä. Heolivat kasvien keräysretkellä, kuten heidän eväsrepuistaan jakukkalapioistaan sopi päättää; tahi ainakin olivat he kasvejakeräilevinään, kun he kesäisin lupa-ajoilla retkeilivät ympärimaaseutuja hakien seikkailuja. Senlaatuiset huviretket ovat vanhoistaajoista käsin olleet Veksiöpoikain mieleisiä, ja seudun talonpoikainkesken liikkuu moninaisia tarinoita kuljeskelevien teinienseikkailuista ja hullunkurisista kepposista.
Ystävät olivat paneutuneet pitkäkseen ruohikkoon kunnaallevehmastammen alle. Siitä aukeni heidän eteensä ihana smoolantilainenmaisema pienine järvineen, suikerteleville puroineen, hongikoineen,viidakoineen.
Vanhempi heistä, Yrjö, oli pitkäkasvuinen, tarmokas nuorukainen,jolla oli hymyilevät kasvot ja vähän poskiparran alkua. Hän olituossa parinkymmenen korvilla ja oli nyt valmiina, se tiedonmääräpäässään, joka Veksiössä annetaan ja ominpäin sitä tuntuvastikartutettuaan, lähtemään akatemiaan.
Aadolf, hänen tove