Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
1853-1900
Kirj.
Tekijä on tätä teosta varten saanut avustusta "Suomalaisenkirjallisuuden avustamisrahastosta".
Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, Oulu, 1915.
Oulun kirjapaino-, kirjansitomo- ja kirjakauppa-osakeyhtiön kirjapainossa.
Hyvä ja vakaa on Herra, sentähden neuvoo Hän syntisiä tiellä.
Hän johdattaa oikeudella raadolliset ja opettaa tiensä heille.
Ps. 25: 8-9.
I. Pohjanmaan herännäisyys 1853-60.
II. Kuolemansanomia Pohjanmaan herännäisyyden merkkimiesten rivistä
1850-luvun loppuvuosina ja seuraavan vuosikymmenen alussa.
III. Savon herännäisyyden vaiheita Paavo Ruotsalaisen kuoleman
jälkeen vuoteen 1860.
IV. Henrik Renqvist 1853-1866.
V. Herännäisyys Matth. Akianderin teoksessa "Historiska
upplysningar om religiösa rörelserna i Finland äldre
och senare tider".
VI. Herännäisyyteen kuuluvien ja liikkeestä lähteneiden pappien
suhde kirkollisiin, jumaluusopillisiin ja yleisinhimillisiin
uudistuspyrintöihin Suomessa XIX vuosisadan jälkimmäisellä
puoliskolla.
VII. Savon ja Karjalan herännäisyyden vaiheita v. 1860 jälkeen.
VIII. Pohjois-Suomen ja Kainuunmaan herännäisyyden vaiheita XIX
vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla.
IX. Pohjanmaan herännäisyyden valta-ajan pappeja XIX vuosisadan
loppuaikoina.
X. Piirteitä Keski- ja Lounais-Suomen herännäisyydestä XIX
vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla.
XI. Pohjanmaan herännäisyys "ukkojen" johtamana.
XII. Piirteitä elpyvän herännäisyyden vaiheista XIX vuosisadan
lopussa.
XIII. Jälkikatsahdus.
Pohjanmaan herännäisyys 1853-1860.
Kova oli se murrosaika, johon herännäisyys 1852 vuoden tapahtumienkautta joutui. Sen lamauttavat ja särkevät vaikutukset tulivatlähinnä seuraavina vuosina näkyviin kaikkialla, missä liike olivoittanut alaa. Varsinkin Pohjanmaa vetää siinä suhteessa huomiommepuoleensa. Täällä, samoinkuin herännäisyyden muillakin sydänmailla,huomaamme jaon jälkeen monissa paikoin väsähtämistä ja lamautumista,mutta sekä Suupohjassa että Kalajoen varrella ryhmittyväthajonneet joukot uudelleen, kooten kaikki voimansa isien perinnönpuolustamiseksi ja säilyttämiseksi. Mutta taistelutta tuo ei tapahdu,ja kiivaaksi muodostuu usein tämä taistelu.
Samassa määrässä kuin Malmbergin johtama joukko uudelleen kasvoi,lisääntyivät ja levisivät syytökset hänen hairahduksistaan. Ja yhtäkiivaasti kuin vastustajat häntä soimasivat, puolustivat häntä hänenystävänsä. Taistelu Suupohjan vanhan ja siellä jaon aikana syntyneenuuden suunnan välillä on edelleen suureksi osaksi taistelua hänenpersoonastaan. Jos hänestä eronneet papit kiinnittivätkin huomionsamyöskin oppiin ja siitä riippuviin eroavaisuuksiin, eivät heidänsanankuulijansa paljon muuhun joutaneet kuin siihen, oliko Malmbergsyyllinen vai syytön niihin moitteisiin, joiden esineenä hän oli.Ehkä vielä kiivaampana kuin varsinaisen jaon aikana riehui taisteluvuosina 1853 ja 1854. Malmberg kirjoittaa siitä J. I. Berghille:"Täällä minua kurkistellen tarkastellaan ja minusta kysellään, eiitseltäni eikä niiltä, jot