E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Ranskasta suom.
V. Hämeen-Anttila
Helsingissä,Suomalainen Kustannus O.-Y. Kansa,1911.
Esipuhe.
Francis Jourdain uskoi minulle muutamana iltana erään naisen surullisenelämäntarinan, ollen tämän naisen läheinen ystävä.
Nainen oli nimeltään Marguerite Audoux, — ompelijatar, alituisestikivulloinen, hyvin köyhä, joskus leivätönkin. Kun tuskallinensilmätauti oli tehnyt hänet kykenemättömäksi työskentelemäänammatissaan, ja lukemaankin, alkoi hän kaiken arkuutensakin uhallakirjotella.
Ei hän toivonut saavansa teoksiaan julkisuuteen, vaan hän kirjottelipäästäkseen liiaksi hautomasta kurjaa tilaansa, saadakseen iloayksinäisyyteensä, ikäänkuin seuraa hankkiakseen, ja kaiketi myöskinsyystä että kirjallinen työ häntä miellytti.
Jourdain mainitsi minulle erään hänen teoksensa, Marie-Clairen, jokaoli hänestä tuntunut hyvin kauniilta. Hän pyysi minua lukemaan sen.Minä pidän Jourdainin kirjallisesta mausta ja annan sille suuren arvon.Hänen henkensä joustavuus, hänen tunneherkkyytensä miellyttää minuatavattomasti… Käsikirjotuksen minulle lähettäessään hän vielä lisäsi:
"Philippe-ystävämme ihaili sitä kovin… Hän olisi mielellään nähnytkirjan tulevan julkisuuteen. Mutta mitäpä hän pystyi muiden hyväksitekemään, joka ei kyennyt itseänsäkään auttamaan?…"
* * * * *
Olen vakuutettu siitä, että hyvillä kirjoilla on oma häviämätönvoimansa… Tulkootpa kuinkakin kaukaa, olkootpa miten kätkettyinätyöläisasumuksen tuntemattomiin kärsimyksiin, aina ne aikanaan joutuvatpäivän valoon… Tietenkin katsellaan niitä karsain silmin… Niiltäkielletään kaikki arvo tai niistä tehdään pilkkaa… Vaan mitä siitä.Ne ovat voimakkaampia kuin kaikki ja koko maailma.
Ja tästä on todistuksena se, että Marie-Claire tänään ilmestyy kirjanmuodossa, Fasquellen kustannuksella.
* * * * *
Ilomielin puhun tästä ihailtavasta teoksesta, ja tahtoisinpa sydämenivakaumuksella herättää sitä kohtaan harrastusta kaikissa niissä, joillavielä on halua lukemiseen. Heille, kuten minullekin, se varmaan tuottaaharvinaista iloa, ja herättää heissä voimakkaita tunteita.
Marie-Claire on hienon aistin tuote. Sen koruttomuus, todellisuus,hieno henkevyys, sen syvyys ja uutukaisuus tehoavat välittömästimieleen. Kaikki on siinä kohdallansa — esineet, maisemat, ihmiset.Niillä on oma leimansa kaikilla ja ne ovat yhdellä piirteellähahmoiltuja, sellaisella joka saa ne eläviksi ja unohtumattomiksi.Yhtään kohtaa ei tule toivoneeksi toisenlaiseksi, niin on kaikkitäsmällistä, viehättävää, värikästä, ladullaan pysyvää. Ja ennenkaikkea hämmästyttää lukijaa tässä teoksessa, hänen mielensä tenhoten,sisäisen toiminnan voima sekä se lämmin, lempeä valo, joka säteilee senlehdiltä kuin aurinko kauniina aamuna. Ja useastipa tapaamme sellaisialauseita, jotka ovat suurten kirjailijain: sointuja, jollaisia emmeenää kuule tahi ani harvoin saamme kuulla, ja jotka herättäväthämmästystä sielussamme.
Ja tässäpä on ihme itse:
Marguerite Audoux ei ollut mikään yhteiskunnallisesta luokastaanvajonnut sivistyneen säädyn jäsen; hän oli todellakin pikkuompelijatar, joka milloin kävi porvariskodeissa neulomassa kolmenfrangin päiväpalkasta, milloin ahersi omassa kamarissaan, niinpienessä, että ompelukoneen ääreen pääst