Produced by Tapio Riikonen

NIILO BONPOIKA STURE I: KULTAINEN KAULAKETJU

Kolmijaksoinen historiallinen romaani

Kirjoittanut

C. GEORG STARBÄCK

Suomentanut Uuno Kahma

Werner Söderström, Porvoo, 1899.

KULTAINEN KAULAKETJU

Kolmiosainen historiallinen kertomus Kaarlo Knuutinpojan (Bonden),Eeerik Puken, Krister Niilonpojan ja Kristofer-kuninkaan välisestätaistelusta.

    Ei maailmass' yksikään
    Ole ainian onnea saanut;
    Sen rattaan kun saanet sä pyörimään.
    Se kohta on pyörimästä laannut.

KANSANLAULU.

SISÄLLYS:

I. OSA: Erik Puke.

    I. Engelbrektin haudalla.
   II. Merirosvon tytär.
  III. Kauppasaksat.
   IV. Silfverhättan.
    V. Eerik Puken pidot.
   VI. Söderköpingissä.
  VII. Eräs aamu Kaarlo Knuutinpojan luona.
VIII. Luostarisisar.
   IX. Morsian ja sulhanen.
    X. Harakerin kirkossa.
   XI. Viimeinen päivä.

II. OSA: Krister Niilonpoika Wasa.

    I. Vanha muisto.
   II. Kaulaketju.
  III. Hautajaiset.
   IV. Mantelimaito.
    V. Lehmuksen alla.
   VI. Marskin sinetti.
  VII. Häät.
VIII. Neuvostossa.
   IX. Folkungatorni.
    X. Tupa Altunan kirkon luona.
   XI. Räfvelstassa.
  XII. Löytö.

III. OSA. Kristofer-kuningas.

    I. Kukkarokivi.
   II. Kuninkaan viesti.
  III. Kurjen ajo.
   IV. Kurjen päällikkö.
    V. Kristofer-kuningas.
   VI. Ennustus.
  VII. Kaksi neuvonantajaa.
VIII. Harmaa Haukka.
   IX. Mennyt.
    X. Haukkamestarin veljenpoika.
   XI. Viipurin linnanherra.

ENSIMMÄINEN OSA.

Eerik Puke.

I.

Engelbrektin haudalla.

Örebrohon ratsasti joukko ratsumiehiä. Se oli jaettu useampiinosastoihin. Ensinnä tuli moniaita yksinkertaisia asemiehiä, jotkavoivat nähtävästi vaivoin hillitä virmoja ratsujansa. Vähän matkaanäistä ratsasti erinomaisen uhkealla ja säveällä hevosella vanhempimies yllään pitkä kaapu, jollaisia piispat siihen aikaan käyttivätmatkoillaan. Hänen vierellään ratsasti nuorukainen, leppeilläkasvoillaan omituinen ilme tyyneyttä, voimaa, päättäväisyyttä jajumalisuutta. Aivan näiden perässä tuli huovijoukko, etunenässä kaksiharmaapäistä miestä. Käskevästä silmäyksestä, jolla toinentuontuostakin vilkaisi takana tulijoihin, saattoi päättää hänet kokoratsujoukon päälliköksi.

Piispankaapuun puettu mies oli Strengnäsin piispa Tuomas. Hän olitulossa Segersjön piispankartanosta, joka oli Hjelmarin etelärannallalähellä Göksholmia. Huovit olivat hänen seurueensa; tämän ajan tapa olisellainen, että ylhäisillä herroilla, sekä hengellisillä ettämaallisilla oli aina suuret seurueet aseellista väkeä mukanaan, kun hemailla matkustelivat, ja useinkin mitattiin heidän arvoaanseurueittensa suuruuden mukaan. Nuorukainen hänen rinnallaan oli NiiloBonpoika. Hän kuului siihen laajaan sukuun, jonka kilven toinen puolioli maalattu mustaksi, toinen valkeaksi, ja jolla senvuoksi oli nimiNatt och Dag [Yö ja päivä]. Yhdeksännestä vuodestaan asti oli hänoleskellut Tuomas-piispan luona. Aikais

...