Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Paul Heyse
Saksan kielestä suomentanut
Helmi Setälä
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
Paul Heyse.
Beatrice.
Annina.
Paul Heyse.
Paul Heyse, saksalainen kirjailija syntyi 15 p. maaliskuuta v. 1830Berlinissä. Aluksi hän antautui klassillisen filologian ja sittemminromanilaisten kielten ja kirjallisuuden tutkimiseen, mutta sen ohellahän julkaisi jo ensimäiset kaunokirjallisetkin tuotteensa. Kaikkeinensiksi hän teki nimensä tunnetuksi runopukuisilla teoksillaan,jotka käsittelivät enimmäkseen italialaisia aiheita. Oleskeltuaanpitemmän aikaa Sveitsissä ja Italiassa, kutsutti kuningas MaximilianII hänet v. 1854 Müncheniin, jossa hän siitä saakka on elänytantautuen kokonaan kirjailijatyöhön. Novelleissaan, Heysen suurikyky, hänen syvä ihmissielun ymmärtämyksensä, loistava värityksensäja vilkas, etelämaista tulta säkenöivä esityksensä tulee kaikkeinparhaiten esille, ja novellinkirjoittajana hän yhä vieläkin onkaikkein suosituimpia ja enimmin ihailtuja kirjailijoita Saksassa.Hän on julkaissut monen monituista kokoelmaa "novelleja" aina v:sta1855 alkain 90-luvulle saakka. Tässä julkaistut novellit "Beatrice"ja "Annina", jotka molemmat kuvaavat italialaisia naisluonteita,ilmestyivät edellinen v. 1867, jälkimäinen v. 1860.
Sekä lyyrillisenä runoilijana että romaanin- ja näytelmänkirjoittajanaon Heyse myös tehnyt nimensä tunnetuksi. Varsinkin monet hänennäytelmistään, niinkuin "Hans Lange" ja "Colberg", saavuttivat suurenmenestyksen näyttämöllä. Sitä vastoin hänen laajat tendenssiromaaninsa,"Kinder der Welt" (1873) ja "Im Paradiese" (1875) ovat vähemmänonnistuneita. V. 1910 sai runoilijavanhus vastaanottaa Nobel-palkinnon.
Beatrice.
Me olimme istuneet jutellen aina myöhäiseen yöhön asti, me kolmeystävystä muutamien Asti-pullojen ääressä, jotka sattumaltaolimme löytäneet ja tyhjentäneet viileässä puutarhan huvimajassavasta Italiasta palanneen ystävämme terveydeksi. Hän oli vanhinmeistä ja jo kypsynyt mies, kun me tutustuimme häneen kaksitoistavuotta sitten eräällä matkalla etelämaissa. Ensi silmäyksellä olihänen miehekäs ulkomuotonsa, hänen jalo olentonsa ja hänen hiukansurunvoittoinen, miellyttävä hymyilynsä vetänyt meitä puoleensa. Hänenseurustelukykynsä, hänen tavaton sivistyksensä ja se vaatimaton tapa,jolla hän toi sen esille, voitti kokonaan meidän sydämemme, ja ne kolmeviikkoa, jotka olimme yhdessä viettäneet Roomassa, lujittivat meidänystävyytemme niin vahvaksi, kuin se ikänä voi tulla niin eriluontoistenihmisten välillä kuin meidän. Sitten hänen oli pakko äkkiä matkustaaGeneveen, kotiinsa takaisin, missä hän toimi arvossapidetynkauppaliikkeen johtajana. Mutta seuraavina vuosina me emme olleetlaiminlyöneet ainoatakaan tilaisuutta, jolloin saatoimme tavatatoisiamme, eikä hän nytkään ollut pelännyt sitä pitkää mutkatietä, jokajohti meidän kaupunkimme kautta, voidakseen viettää ainakin vuorokaudenmeidän seurassamme.
Ulkomuodoltaan hän oli aivan entisellään; hän oli yhä vieläkin kaunismies, hiuksissa näkyi tuskin ainoatakaan harmaata karvaa ja korkea otsaoli sileä ja valkoinen. Mutta hän tuntui meistä harvasanaisemmalta kuinedellisillä kerroilla ja välistä hän näytti vaipuvan niin kokonaanajatuksiinsa, ettei hän kuullut edes kysymyksiämme, vaan katselivain pitkän aikaa viinin poreilua lasissaan tai sulatti vitkalleenjää