E-text prepared by Tapio Riikonen
Jutelma
Kirj.
Mukailemalla suomentanut Arvo Lempiranta
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881.
Emil Hagelberg'in kustannuksella.
"Oletteko kuullet suurta uutista, tytöt", huusi Selma Saurio, kun häneräänä kaunina heinäkuun aamupäivänä tuli serkkujensa Emma ja EeliLuodon luo. Heidän isänsä oli kauppias kauniissa X:n kaupungissa.
"Mitä uutista?" kysyivät molemmat serkut ja katselivat kysyvästitullutta.
"Mitäkö?! O, te surkuteltavat olennot, jotka ette mitäkään elekuulleet, mitäkään saaneet tietää, jotka ette tiedä, että tännekaupunkiin on tullut … niin, arvatkaapas kuka."
"Keisari", huudahti Emma.
"Oh, parempaa", vakuutti Selma leyhytellen nenäliinallansa.
"Parempaa kuin keisari", sanoi Eeli, "kukapa se olisi? — Annahan olla
— Skobelev."
"Te olette hirveän typeriä. Olisiko meille, vähäisille pikku-kaupungintytöille, mitään iloa siitä, jos keisari tulisi tänne. Ei ensinkään,maistraati ja virkamiehet saisivat puhua ja syödä majesteetin kanssa,ja me tyttöraukat saisimme osallemme vaan katselemisen huvin."
"No, eikö se olisi hauskaa?" kysäsi Emma.
"Tralalala", lauloi Selma. "Minun mielestäni se ilo olisi jotenkinkuivamoinen. Keisari on tullut niin korkealle yhteiskunnassa, että piansaa suonenvedon niskaansa jos sinne ylhäälle tahtoo katsella, ja mitäSkobeleviin tulee, niin en minä käsitä mitä iloa meille siitä olisi,jos hän tulisi tänne."
"Kuinka Selma puhuu, eikö olisi juhla, kun saisi nähdä sen miehen,jonka maine täyttää koko Euroopan", virkkoi Eeli.
"Mitä se meihin kuuluu?" kysäsi Selma. "Minä puolestani ihailenmielukkaammin noita hirveitä suuria etäältä. Jos minä saisin nähdä tuonsuuren Skobelevin, ja hänellä esim. olisi ruuppa nenällänsä, katselisikierosilmäisesti taikka jos hänellä olisi vihriäiset hampaat, väärätpolvet taikka joku virheys, joka loukkaisi minun kauneuden aistiani,lentäisi kaikki ihailukseni 'ain ylös mäkihin', ja tuo suuri Skobelevei miellyttäisi minua enemmän, kuin rajasuutarin kierosilmäinenoppipoika."
"Selma on hirveän kevytmielinen", arveli Eeli, "sillä jos Skobelevillaolisikin kaikenlaisia ruumiin vikoja, olisi hän kuitenkin aikansasuurimpia miehiä."
"Kernaasti minun puolestani", sanoi Selma, "mutta kulta Eeli mitämeidän on politiikan, sodan ja Turkin kanssa tekemistä. Se olkoonmiehille, mutt'ei meidän kaltaisillemme nuorille, tanssinhaluisilletytöille."
"No, kuka se sitten on, joka tänne on tullut?" kysäsi Emma, jokahalukkaammin toivoi saavansa tietää sitä, kuin kiistellä Skobelevinsuuruudesta.
Eeli oli taasen tarttunut työhönsä ja ompeli nyt ääneti loukatunnäköisenä, ikäänkuin hän olisi halveksinut kevytmielistä serkkuansa.
"No, avatkaat siis korvanne ja kuulkaat", alkoi Selma.
Emma näytti, kuin olisi hän tahtonut silminkin kuunnella, ja Eelikinnosti silmänsä työstänsä.
"Tänä aamuna saapui tänne Helsingistä laivalla…" Taasen keskeytti
Selma puheensa.
"Näyttelijä-seura", täytti Emma. "Ah, kuinka hupaista, kuinka hauskaa!"
"Hän sanoi näyttelijäseura", huudahti Selma ja nosti käsiänsä ilmaanpäin. "Emma ei ansaitse nauttia sitä onnea, joka meille kaikille onsuotu, kun hän niin taitaa s