E-text prepared by Tapio Riikonen
SANAJALKOJA
Vihkonen runoelmia
Kirj.
KUSTAA KILLINEN
Kuopiossa,Kuopion Uudessa Kirjapainossa,1885.
SISÄLTÖ:
Sanajalka.
Suomen saloilta.
Maanmies halla-yönä.
Talvi-ilta Pohjolassa.
Armas Suomenmaa.
Vanha Matti ja nuori Matti.
Aurinko ja kuu.
Tuulet.
Totti.
Morsiusvuori.
Aarno ja Aino.
Lapsuuden muisto.
Erästä Suomenkielistä alkeis-opistoa avattaessa.
Johan Wilhelm Snellman'in 76:na syntymäpäivänä 12.5.1881.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50:nä vuosipäivänä.
Elias Lönnrotin täyttäessä 80 vuotta.
Kuopion kaupungin satavuotis-juhlassa 10.9.1882.
Kuopion juna.
Kalevala.
Kun Uno Cygnaeus täytti 75 vuotta.
Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia.
Eräälle kihlatulle.
Rekiretkellä Toivolaan.
Alla Annin akkunan.
Kuopion Vap. Palokunnan marssi.
Kolmenlaiset lasisilmät.
Laula, laula!
Ihanteeni.
Haavalle.
Sitävarten varmaan.
Laulakaa!
Epätoivoisen jäähyväis-laulu.
Kullalle.
Ah, mun kultani.
Kaikki kuiskan kullastani.
Niskani syy.
Maanviljelystä.
Ikävissä.
Murhe ja lempi.
Tytön laulu kesällä.
Kehtolaulu.
Kanteleelle.
Siunaus ja kirous.
Minkäpä voipi.
Nälkävuodelta.
Koulu-elämästä.
Venelaulu.
Polska.
Rakastunut.
Herra Tuulihatun elämäkerta.
Niitä näitä.
Sanajalka.
Metsän synkän siimehessä
Sakeassa sammalessa
Sanajalka kaino kasvaa;
Juuret kiertelee kiviä
Varret varpuja sepävi;
Ei ole mullat muhkeaiset,
Eikä mannut mahtavaiset
Vartta vahvistelemassa
Eikä juurta juottamassa;
Ei se suureksi sukeu,
Eikä kasva kaunihiksi,
Kukkaa ei se kulloinkana
Sanajalka kaino kanna.
Tuomp' on tähden sanajalka
Harvoin huomiota saapi,
Usein unhotukseen jääpi;
Ei se onni ollenkana
Koita sille konsanahan,
Että kauno-kiehkurassa,
Soreassa sommelossa.
Kera nurmen nunnusien,
Kultapäiden kukkasien
Käessä immen käydä saisi
Taikka päätä kaunistaisi;
Saloilla sanajaloilla
Koto ompi koivikossa;
Paimen pieni piipatellen,
Ikävissä istuskellen
Joskus tuota katselevi
Joskus lehvän leikkoavi;
Kaskimies sen poies perkaa
Kasken kuivan kaltahalta,
Ettei sankka sanajalka
Tulta veisi viidakkohon,
Kulettaisi kuusikkohon.
Muut ne tuota tuskin tuntee,
Tuskin tuntee, harvoin huomaa.
Uskallanko nyt utala
Sulon Suomeni sylihin,
Jalon kansan jalkatielle
Viedä vihkosen vähäisen
Solmitun Sanajaloista?
Suomen saloilta.
Armas maani, valkeutta
Kansallesi tarvitaan!
Tulta koitan tehdä, mutta —
Tumma, heikko on se vaan;
Tääll' ei loista sähkövalot,
Täällä paukkuilee vaan halot
Suomen saloilta.
Kuinka voisi korven lapset
Kalliit' antaa lahjoja:
Harvoin halla säästää kasket,
Työ on raskas, vaikea;
Leip' ei suurin suurustettu,
Usein on vaan purra pettu