TORQUATO TASSO

Näytelmä

Kirj.

J.W. v. Goethe

Suomentanut J. Siljo

1913.

SUOMENTAJAN ESISANA.

Niistä arv. henkilöistä, jotka ovat edistäneet työtäni, pyydänsuurimmalla kiitollisuudella mainita leht. O. Mannisen, jonkapositiivinen apu on ollut erikoisen tuntuva; sekä prof. O.E. Tudeerin,joka lukuisilla huomautuksilla on selventänyt minulle tekstiä.

Helsingissä, 9 p. huhtik. 1913.

J.S.

HENKILÖT:

ALFONSO TOINEN, Ferraran herttua.
LEONORA ESTELÄINEN, herttuan sisar.
LEONORA SANVITALE, Scandianon kreivitär.
TORQUATO TASSO.
ANTONIO MONTECATINO, valtiosihteeri.

Tapahtumapaikka Belriguardon huvilinna.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Puutarha koristettuna eepillisten runoilijain rintakuvilla.Näyttämön etualalla oikealla Vergilius, vasemmalla Ariosto.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

PRINSESSA. LEONORA.

PRINSESSA.Mua katsot hymyten, Eleonora,ja katsot itseäs ja hymyät.Suo tietää ystävättäres, mi suanoin arveluttaa sekä viehättää.

LEONORA.Niin, ruhtinatar, mielihyvin nään mä,kuin meitä maalaiskorut kaunistaa.On elomme kuin paimentyttöjenja puuhamme kuin noiden onnellisten.Me seppeleitä teemme. Käsissänitää yhä paisuu kirjokukkasista;sun mieles, ylevämpi aatoksissaan,on valikoinut sorjan laakerin.

PRINSESSA.Nää lehvät, aatoksissain sitomani,pään arvokkaan jo saavat kaunistaa:Vergiliusta kiittää tahdon näin. (Hän seppelöi Vergiliuksen rintakuvan.)

LEONORA.Mun täyden, vehmaan seppeleni kantaasiis Ludovicon jalo otsa saa. (Hän seppelöi Arioston rintakuvan.)Ja leikin kuolottoman mestarilleveronsa kohta tuokoon nuori kevät.

PRINSESSA.Mä veljeäni kiitän, kun näin varhainhän meidät maalle toi. Tääll' omin valloinnyt unelmoida voimme hetket pitkätme elävämme runon kulta-aikaa.Tää rakas Belriguardo! Iloisenatääll' elin monta nuoruuteni päivää,ja nuori vihannuus ja päivänpaistesen tunteen uutena taas mulle tuo.

LEONORA.Niin, uusi maailma meit' ympäröi!Puut iki-vihertävät varjossansajo virkistystä suovat. Suihkulähteettaas raikkahasti soivat. Aamutuulisaa nuoret, norjat oksat keinumaan.Kuin lapsensilmät, kasvinlavoistaanmeit' armahina katsoo kukkaset.Jo peitteen estämättä päivä silmääoranssien ja sitroonien majaan.On päämme päällä tyyni sinitaivas,ja etäisinten vuorten harjoiltakuin utuverho ilmaan haihtuu lumi.

PRINSESSA.Mä kevään tuloa vain siunaisin,jos ystävätärtä ei multa veis se.

LEONORA.Ah, unhoittaa mun suo, kuin pian taasnää onnenhetket multa ero riistää!

PRINSESSA.Min ero sulta vie, sen monin verrointuo suuri kaupunki taas sulle suo.

LEONORA.Mua kutsuu velvoitus ja rakkausluo puolisoni, kauan kaivanneen.Vien hälle pojan, jok' on tänä vuonnakehittynyt ja kasvanut niin paljon,ja yhdyn hänen isäniloonsa.Suur', ihana Firenze on, mut aarteetsen runsaimmatkaan eivät arvollaanFerraran jalokiviä voi voittaa.Firenzen kaupungiksi kansa sai,Ferraran suuruuden loi ruhtinaat.

...