E-text prepared by Tapio Riikonen
Allan Quatermain'in jännittävä seikkailu Afrikassa
Kirj.
Suomennos englanninkielestä
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1923.
I. Veli Johannes.
II. Huutokauppahuone.
III. Sir Alexander ja Stephen.
IV. Mavovo ja Hans.
V. Hassan.
VI. Orjatie.
VII. Orjain rynnäkkö.
VIII. Taikapeili.
IX. Kuningas Bausi.
X. Tuomio.
XI. Dogeetah saapuu.
XII. Veli Johanneksen tarina.
XIII. Rican kaupunki.
X!V. Kalubin vala.
XV. Motombo.
XVI. Jumalat.
XVII. Pyhän kukan koti.
XVIII. Kohtalon isku.
XIX. Oikea pyhä kukka.
XX. Taistelu kaupungin portilla.
Epilogi.
En usko, että kukaan, joka tuntee Allan Quatermain'in nimen, olisitaipuvainen ajatuksissaan liittämään sitä kukkiin, varsinkaanorkideoihin. Kuitenkin sattuu niin, että jouduin kerran ottamaan osaaniin merkilliseen orkidea-retkeen, että olisi mielestäni vahinko, jossen yksityiskohdat joutuisivat unohduksiin. Joka tapauksessa panen nepaperille, ja jos joku myöhemmin haluaa ne julkaista, hän saa siihentäyden vapauden.
Se tapahtui vuonna — oh, eihän vuodesta ole väliä, se tapahtui kauansitten, jolloin olin vielä paljon nuorempi, ollessani metsästysretkelläpohjoispuolella Limpopo-virtaa, joka on Transvaalin rajalla.Seuralaisenani oli eräs herra, jonka nimi oli Scroope, Charles Scroope.Hän oli matkustanut Englannista Durban'iin etsimään ajanvietettä. Seoli ainakin yksi syy. Toinen oli nainen, jota nimitän nimellä missMargaret Manners, vaikka se ei tosin ollut hänen oikea nimensä.
Luultavasti nuo kaksi olivat kihloissa ja todella kiintyneet toinentoiseensa. Mutta pahaksi onneksi he joutuivat kovaan riitaanjonkun toisen herran takia, jonka kanssa miss Manners eräissämetsästystanssiaisissa Essex'issä, jossa he kaikki asuivat, tanssineljä perättäistä tanssia, joista hän sitäpaitsi kaksi oli jo luvannutsulhaselleen. Selvittelyjä tai paremminkin puolusteluja seurasi. Mr.Scroope sanoi, ettei hän aikonut suvaita sellaista käytöstä. MissManners vastasi, ettei hän halunnut elää kenenkään määräysten mukaan;hän oli muka oman itsensä herra ja aikoi pysyä sinä. Mr. Scroopeselitti, että hänen puolestaan neiti kyllä saisi sitä olla. Toinenvastasi, ettei hän enää halunnut nähdä häntä kasvojensa edessä.Sulhanen lupasi painokkaasti, ettei tytön tarvitsisikaan ja että hänaikoi lähteä Afrikkaan metsästämään elefantteja.
Kaiken lisäksi hän todella matkustikin, lähtien kodistaan Essexistäseuraavana päivänä jättämättä minkäänlaista osoitetta. Kuten myöhemmin,paljon myöhemmin selvisi, hän olisi seuraavassa postissa, jos olisiniin kauan odottanut, saanut kirjeen, joka olisi mahdollisestimuuttanut hänen suunnitelmansa. Mutta he olivat kumpikin ylpeitä nuoriaihmisiä, ja olivat hulluja kuten ainakin rakastuneet.
No niin, Charles Scroope saapui Durban'iin, joka siihen aikaan oli vainvähäpätöinen paikkakunta, ja siellä kohtasimme toisemme Royal-hotellintarjoiluhuoneessa.
"Jos haette suurta riistaa", kuulin jonkun sanovan, kuka se oli, senolen todellakin unohtanut, "niin tuossa on mies, joka neuvoo teillekeinot — metsästäjä Quatermain, Afrikan paras pyssymies ja sitäpaitsihienoimpia ihmisiä mitä on olemassa."
Istuin hiljaa pol