E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
VELIKULTA
Seikkailutarina kaupunkiviisikosta
Kirj.
ARNOLD BENNETT
Englannin kielestä suomentanut
Toivo Wallenius
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1918.
SISÄLLYS:
I. Tanssiaiset.
II. Hullinsin lesken talo.
III. Muuttovaunut.
IV. Haaksirikko.
V. Kauppalaiva.
VI. Murtovarkaus.
VII. Naisten pelastaja.
VIII. Oman orren alla.
IX. Suuri sanomalehtisota.
X. Konnantyö.
XI. Alpeilla.
XII. Kunnian kukkuloilla.
I LUKU.
Tanssiaiset.
I.
Edward Henry Machin näki ensi kertaa savun toukok. 27:ntenä 1867Broughaminkadun varrella Bursleyssä, Kaupunkiviisikon vanhimmassa.Broughaminkatu ulottuu P. Luukkaan aukiosta suoraan Shropshire Unionkanavaan, ja osittain siihen kuuluu rakennuksia, jotka ovat tunnetut"savipakarin" nimellä (kunnes joutuvat huutokaupalla myytäviksi,jolloin ne vasara miehen kuvauksen mukaan ovat "suurenmoisiasaviteostehtaita"), osittain mökkejä, joiden korkein vuokra on puoliviidettä shillinkiä viikossa. Moisessa ympäristössä syntyi muuanmerkkihenkilö, leskeksi jääneen äidin ainoa huoli. Äiti ansaitsioman ja poikansa elannon käsittelemällä "rouvasväen omia aineksia"rouvasväen kotona. Mutta elämänkutsumuksensa ohella rouva Machinillaoli oma erikoisalansa: hänen pesemänään flanelli kutistui vähemmän kuinyhdenkään toisen naisen käsissä koko sillä seudulla, ja hän pystyipesemään hienoja pitsejä niitä tärvelemättä; niinpä hän saapuikin useinompelemaan ja jäi pesemään. Verraten apean näköinen vaimo; laiha jakieltä riittämään! Mutta minä pidin hänestä. Hän säästi joka päiväjonkin verran aikaa nimittämällä poikaansa Edward Henryn asemestaDenryksi.
Ollen vailla älykkäisyyttä ja uutteruutta Denry olisi jäänytsavipakari-työläisen arvoasteelle, ellei olisi kahdentoista ikäisenäpäässyt siirtymään kansakoulusta vapaaoppilaaksi yksityislukioon.Tämä voitto johtui enemmän rohkeudesta kuin oppineisuudesta,pikemmin sattumasta kuin aikomuksesta. Toisena tutkintopäivänähän tuli saapuneeksi tutkintohuoneeseen kymmentä minuuttia enneniltapäiväkuulustelua. Hän kuljeskeli ympäri huonetta uteliaisuuttaantyydyttäen ja joutui opettajan pöydän ääreen. Pöydällä sijaitsevaankaavakkeeseen oli merkitty kokelaiden nimet sekä numerot, jotka kukinoli edellisenä päivänä saanut kussakin aineessa. Hän oli suoriutunuthuonosti maantiedossa ja huomasi nimensä kohdalla maantiedonsarekkeessa seitsemäisen; mutta korkein mahdollinen äänimäärä olikolmekymmentä. Numerot oli kirjoitettu lyijykynällä. Samainenlyijykynä oli pöydällä. Hän tarttui siihen, vilkaisi oveen ja tyhjiinpulpettiriveihin ja kirjoitti sievän kakkosen seitsemäisen eteen;sitten hän tallusteli viattomana tiehensä ja palasi myöhään. Hänenkepposensa olisi pitänyt tulla ilmi — hänen mahdollisuutensa olivattunnetut vähäisiksi - mutta sepä ei vain tullut ilmi. Tietenkin se oliepärehellinen teko. Niinpä kyllä, mutta silti en myönnä Denryä perätipahantapaiseksi. Jokainen koulupoika on epärehellinen varttuneidenmittakaavan mukaan. Jos tuntisin rehellisen koulupojan, niin aikaisinpalaskea hopealusikoitani hänen tultuaan suureksi. Kaikki on luvallistakoulupoikain ja opettajain kesken.
Tämä loistava teko näytti vaikuttavan ratkaisevasti sekä Denrynelämän juoksuun että hänen luonteeseensa. Hän alkoi vähitellenuskoa voittaneensa mainitun etuoikeuden silkasta ansiosta,olevansa mer