Produced by Juha Kiuru
Siveysromaani
Kirj.
Suomentanut Wikki Ilmoni
Alkuperäinen nimi: La Bête Humaine
Porissa,Otto Andersin1906.
Otto Andersin'in kirjapainossa.
Roubaud astui huoneeseen ja laski pöydälle leipäkakun, piirakkaan japullon valkoista viiniä. Mutta Victoire eukko lienee aamulla, ennenkun läksi vartiopaikalleen, pannut liian paljon hiiliä kamiiniin,sillä täällä oli tukahduttavan kuuma, minkä vuoksi hän avasi akkunan,nojausi akkunanpuitteeseen ja kurkisti ulos.
Se oli Amsterdaminkadun varrella, viimeinen talo oikealla, johonLänsiradan yhtiö oli majoittanut osan henkilökunnastaan. Akkuna,jonka ääressä hän seisoi, oli kulma-akkuna kolmannessa kerroksessa,ja kun se oli ratapihalle päin, mikä muodosti suuren koverruksenQuartier de l'Europeen, oli siitä lavea näköala yli näköpiirin, jokatänä iltapäivänä kosteine ja haaleine, auringonsäteiden lävistämineharmaine helmikuuntaivaineen näytti vielä tavallista suuremmalta.
Hänen edessään häämöitti hämäränä ja epäselvänä Rue de Romenvarrella oleva huonerivi. Vasemmalla avautuivat rautatiehallitjättiläismäisine pylväineen ja savun mustaamine ruutuineen.
Roubaud seurasi hetkisen mielenkiinnolla elämää ja liikettä tuollaalhaalla olevalla ratapihalla ja vertasi sitä ratapihaansa Havressa,jossa hän oli ollut alipäällikkönä. Joka kerta, kun hän tätenjoutui viettämään päivän Pariisissa ja meni majailemaan Victoireeukon luo, vaati virkansa hänet jälleen työhön. Hän oli juurilähtemäisillään akkunan luota, kun ääni huusi häntä, minkä vuoksihän astui balkongille. Neljännen kerroksen akkunassa hän äkkäsinuoren, kolmannellakymmenennellä ikävuodellaan olevan miehen, HenriDanvergnen, joka oli ylikonduktööri ja asui siellä isänsä, joka oliyliapulaisena kaukoliikenteessä, ja molempien sisartensa, Clairen jaSophien kanssa. Nämä, jotka olivat kaksi ihastuttavaa valkoverikkiä,ijältään kahdeksantoista ja kaksikymmentä vuotta, ja jotka ainaolivat iloiset ja hyvällä tuulella, hoitivat taloutta isälle javeljelle, jotka ansaitsivat yhteensä kuusituhatta frangia vuodessa.
— Kas, herra Roubaud, oletteko te Pariisissa? Vai niin minäymmärrän, se on tuon aliprefektiä koskevan asian takia!
Roubaud selitti, että hänen oli täytynyt matkustaa Havreen samanaaamuna pikajunalla kuusi ja neljäkymmentä. Hänet oli kutsuttuliikennepäällikön määräyksellä ja oli hän saanut kelpo läksytyksen.Oli onni, ett'ei häntä oltu pantu viralta.
— Entäs missä on rouva? kysyi Henri.
Hänkin oli matkustanut mukana, tehdäkseen muutamia ostoksia, ja miesodotti häntä tässä huoneessa. Nyt eivät he enään voineet kuullatoistensa puhetta, sillä molemmat sisarukset sisähuoneessa olivatalkaneet takoa piaanoa ja nauroivat vielä äänekkäämmin, saadakseenvieläkin enemmän eloa lintuihin, jotka lauloivat häkissä. Tätä pitinuori mies hauskana, minkä vuoksi hän lausui hyvästi ja vetäysijälleen asuntoonsa. Hetkistä myöhemmin Roubaudkin läksi balkongilta.
Kun Roubaud näki kukkuvasta kellosta, että se oli kaksikymmentäminuuttia yli kolmen, teki hän epätoivoisen eleen. Minkä lemmonvuoksi viipyi Séverine niin kauvan? Jos hän oli jossakin myymälässä,niin eikö hän siis milloinkaan voinut tulla sieltä pois?
Kello löi puoli neljä. Roubaud käveli edestakaisin, kuunnellenpienintäkin melua rappusista. Kulkiessaan näin toimetonna ja odottaenpysähtyi hän peilin eteen j