Produced by Tapio Riikonen
Kertomus Ludvig XIV:n ajalta
Kirj.
Suom. J. E. Eteläpää
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1914.
Oy Weilin & Göös Ab.
Ernst Theodor Amadeus Hoffmann, esillä olevan teoksen kirjoittaja, onsyntynyt tammikuun 24 päivänä 1776 ja kuollut heinäkuun 24 päivänä1822. Kotoisin oli hän Königsbergistä, mutta kuoli berliniläisenä. Hänon omituisimpia kirjailijapersoonallisuuksia mitä koskaan on elänyt.
Hänen "virallinen" elämäntarinansa on lakimiehen. Tutkittuaanlakitiedettä kotikaupungissaan, palveli hän vuodesta 1796 Grossglogaunyliamtivirastossa, vuodesta 1798 Berlinin kamarioikeudessa, ja vuodesta1800 asessorina Posenin maakuntahallituksessa. Eräitten hänenesimiestensä mielestä liian pisteliäitten pilapiirustusten vuoksisiirrettiin hänet täältä v. 1802 Plozk'iin ja v. 1803 Warsovaan.Ranskalaisten tulon jälkeen jäi hän sitten v. 1806 paikattomaksi,kunnes pelastui v. 1808 Bambergin uuden teatterin kapellimestariksi.Tätä tointa ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan sai hän viettää vuosiasuuressa kurjuudessa, m.m. kuljeksivan teatteriseurueen, tosin vähänparemman, soitonjohtajana. Vuonna 1816 sai hän vihdoin neuvoksen paikanBerlinin kamarioikeudessa, mutta tuskallinen selkäydintauti himmensinäidenkin hänen jälellä olevien päiviensä onnen. Lakimiehenä on hänosoittanut voivansa pelottomasti puolustaa sitä, minkä oli huomannutoikeaksi.
Mutta kuka muistaa enää, että Hoffmann oli lakimies? Hyvin harvat,mutta yhä useammat sen, että Hoffmann oli taiteilija, jolle olivat yhtätuttuja nuotit kuin kynä ja siveltimet, harvinaisen monipuolinentaiteilijapersoonallisuus, johon nykyinen kirjallishistoriallinentutkimus on ruvennut sangen suurella kunnioituksella huomiotakääntämään.
Musiikkimiehenä Hoffmann tunnetaan kapellimestarina ja säveltäjänä sekä— jos se alaan kuuluu — etevänä musiikkiarvostelijana. Paitsisävellyksiään eräisiin pieniin näytelmiin, on hän vielä säveltänyt m.m.oopperat "Der Kanonikus von Mailand", "Liebe und Eifersucht" ja"Undine". Musiikkimiehenäkin hän on se, mikä on hänen pääleimansakirjailijana, — romantikko, ja vielä lisäksi romantisen oopperanperustaja. Hänen teoksissaan esiintyy itsenäinen ja aivan erikoinenmakusuunta, jopa siten, että häntä mainitaan tavallaan Richard Wagnerinedelläkävijäksi. Hän oli myös ensimäisiä, joka täysin ymmärsiBeethovenin suuruuden.
Kirjailijanakin hän käsittelee mielellään musiikkiaiheita. Mutta hänenerikoinen kirjailija-ominaisuutensa on ymmärrettävissä ainoastaan ajanomaa kirjallista taustaa ja suuntaa vastaan kuvastuvana.
Kun romantiikka 1700-luvun jälkipuoliskolla vihdoin pääsi Englannissaja sitten Saksassa, vuosikymmeniä kestäneen "romantisen levottomuuden"jälkeen, täydellä todella puhkeamaan, saattoi siinä jo alusta saakkahuomata kaksi eri pääsuuntaa, mitä aiheitten valintaan jakäsittelytapaan tulee: n.s. kauhuromantiikan, jonka tehtäväksi tulitärisyttävin kauhunkuvin järkyttää lukijan mielikuvitusta ja saada"kirjallinen" voitto äärimmilleen kehitetyllä jännittävällä juonella;ja n.s. "luonnon ja sydämen romantiikan", jos sitä vapaasti uskaltaisisiksi sanoa, joka luonnon ja rakkauden milloin ihannoivalla, milloinvoimakkaan todelliselta tuntuvalla, milloin liikuttavan tunteellisellakäsittelyllä koetti herättää niitä tunteita ja mielialoja, jotkajokainen tietää "romantisiksi". Nämä kaksi eri pääsuuntaa eivättietenkään ole mitenkään jyrkästi