Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
SÄÄTYNSÄ UHRI
Kirj.
Edith Wharton
Englanninkielestä suomentanut A. H. [Armas Hämäläinen]
Alkuperäinen teos: "The House of Mirth".
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1922.
I KIRJA.
I.
Selden pysähtyi hämmästyneenä. Rientäessään iltapäivällä Suureltakeskusasemalta hänen silmänsä olivat keksineet Miss Lily Bartin.
Oli maanantai syyskuun alkupuolella. Hän palasi toimeensapikimmältään pistäydyttyään maalla. Mutta mitäs Miss Bart tekikaupungissa tähän vuodenaikaan? Jos hän oli täällä lähteäkseenjunalla, niin olisi Selden voinut päättää siitä, että hän olitavannut Miss Bartin muuttomatkalla toiselta maatilalta toiselle,joille häntä kilvan kutsuttiin Newportin sesongin päätyttyä. Muttahänen avuton ilmeensä saattoi Seldenin ymmälle. Hän seisoi erilläänväkijoukosta antaen sen virrata ohitseen asemasillalle tai kadulle,hänen ilmeensä osoitti päättämättömyyttä, minkä takana Seldeninolettamuksen mukaan saattoi piillä hyvinkin varma aikomus. Hänenmieleensä juolahti äkkiä, että Miss Bart odotti jotakuta, muttahän tuskin tiesi, miksi tuo ajatus askaroitti hänen mieltään.Lily Bartissa oli jotakin uutta, vaikkakaan Selden ei milloinkaansaattanut nähdä häntä tuntematta jonkinlaista mielenkiintoa: hänelleoli ominaista, että hän herätti aina mietiskelyä, että hänenvähäpätöisimmätkin työnsä näyttivät olevan kauastähtäävien aikomustentulos.
Uteliaisuuden puuska sai Seldenin kääntymään ja seuraamaan häntä. Häntiesi, että jollei tämä halunnut, että hänet nähtäisiin, niin hänkoettaisi keksiä, miten karttaa häntä. Ja Seldeniä huvitti ajatuspanna hänet koetteelle.
"Mr. Selden — mikä onnellinen sattuma!"
Miss Bart lähestyi hymyillen, melkein innokkaasti, päättäenpuhutella häntä. Pari henkilöä, jotka riensivät heidän jäljessään,hiljensi kulkuaan katsellakseen heitä, sillä Miss Bartin ilmeolisi voinut saada pysähtymään viimeiselle junalleen kiiruhtavanesikaupunkilaistyömiehenkin.
Selden ei ollut nähnyt häntä koskaan säteilevämpänä. Hänen vilkkaatpäänliikkeensä, jotka kuvastuivat jäykkää ihmisjoukkoa vastaan,tekivät hänet silmäänpistävämmäksi kuin tanssisalissa ja tummanhattunsa ja harsonsa alla hän sai jälleen tyttömäisen nuortevuutensaja hipiän puhtauden, mitkä hän alkoi menettää yksitoista vuottakestäneen yövalvonnan ja alituisen tanssimisen takia. Oliko sitäkestänyt todellakin yksitoista vuotta, ihmetteli Selden itsekseen,ja onko Miss Bart tosiaankin täyttänyt kaksikymmentäyhdeksän vuotta,kuten toiset naiset olivat hänelle kertoneet?
"Mikä sattuma!" toisti hän. "Miten kiltisti teitte, kun tulittepelastamaan minua."
Selden vastasi iloisesti, että se oli hänen elämäntehtävänsä, jakysyi, minkälaista pelastamista tarvittiin.
"No, melkein mitä vain — vaikkapa sitäkin, että istutte penkillepuhelemaan kanssani. Jäädäänhän sitä istumaan kotiljonginkin ajaksi,miksei sitten junanlähtöajaksi? Täällä ei ole yhtään kuumempi kuinrouva Van Osburghin kasvihuoneessa — ja muutamat naiset eivät oleyhtään rumempia."
Hän alkoi nauraen selittää, että hän oli tullut kaupunkiin Tuxedosta,oli matkalla Trenorien luo Bellomontiin ja oli jäänyt pois kolme javiisitoista Rhinebeckiin lähtevästä junasta.
"Ja ennen puoli kuutta ei lähde toista junaa." Hän kaivoi esillepienen jalokivillä koristetun kellonsa pitsien seasta. "Juuri kaksituntia täytyy odottaa. Enkä t