Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Tarina kahdenneltatoista vuosisadalta
Kirj.
Englannin kielestä suomentanut
Toivo Wallenius
Porvoossa,Werner Söderström osakeyhtiö,1919.
Uskollisille sydämille kautta kaiken maailman.
I. Maanalainen tie.
II. Mary Antonyn pakinoita.
III. Prioritar saapuu.
IV. Priorittaren rukous.
V. Oikullinen nunna.
VI. Hurmepukuinen ritari.
VII. Luostarin Madonna.
VIII. Myrskyn siivillä.
IX. Prioritar sulkee oven.
X. Kutsumaton vieras.
XI. Menneitä aikoja.
XII. Voi meitä poloisia!
XIII. Ritarin rukous.
XIV. Jäähyväiset.
XV. Mary Antonyn rukous.
XVI. Kaamea kaiku.
XVII. Mary Antonyn erehdys.
XVIII. Tuomiokirkon kryptassa.
XIX. Piispan vierailu.
XX. Rautatammi ja misteliköynnös.
XXI. Salajuonia.
XXII. Veli Philipin kertomus.
XXIII. Keskiöinen kohtaus.
XXIV. Paavin lupakirja.
XXV. Mary Antony ja piispa.
XXVI. Rakkaus ei väsy koskaan.
XXVII. Naisen omatunto.
XXVIII. Valkoinen kivi.
XXIX. Mary Antonyn näky.
XXX. Vaikeampi osa.
XXXI. Isonkuovin kutsu.
XXXII. Suuri parantuminen.
XXXIII. Mary Antonyn varokeinoja.
XXXIV. Mora de Norelle.
XXXV. Ruusutarhassa.
XXXVI. Sisäinen taistelu.
XXXVII. Alapriorittaren selonteko.
XXXVIII. Piispa valvoo.
XXXIX. "Loistava ritari".
XL. Nunnan sydän.
XLI. Piispa muistelee menneitä.
XLII. Varoitus.
XLIII. Vanha kohtauspaikka.
XLIV. "Minä rakastan sinua".
XLV. Rastaan laulu.
XLVI. "Kuinka voin erota sinusta?".
XLVII. Yllätys.
XLVIII. Omituinen sattuma.
XLIX. Kahdesti petettynä.
L. Hopeakilpi.
LI. Jalot sydämet eroavat.
LII. Enkelilapsi.
LIII. Pyhällä vuorella.
LIV. Näkymätön.
LV. Naisen sydän.
LVI. Tosi näky.
LVII. Yksinään matkalla.
LVIII. Soturin sydän.
LIX. Kodin Madonna.
LX. Luostarin kello.
I luku
Iltapäiväauringon kaltevat säteet tulvivat sisään holvikaarista,ulottuen leveinä kultajuovina pitkin luostarin pylväskäytävänkivilaattoja.
Vanha maallikkosisar Mary Antony astui ulos kammiokäytävän viileästäsiimeksestä ja räpyttäen silmiään auringonpaisteessa laahusti vitkaanmääräpaikalleen kuorikellarista johtavan portaikon päähän, mistäpiakkoin saapuisi iltamessusta palaavien nunnain äänetön kulkue.
Päivittäin he menivät ja päivittäin he tulivat pitkin, maanalaistatietä, yli peninkulman [tässä kuten myöhemminkin englannin peninkulmia.Suom.] pituista käytävää, joka Valkoisten nunnain luostarista Whytstonein Clainesissa ulottui P. Marian ja P. Pietarin kirkkoon, Worcesterinkaupungin muurien sisäpuolella kohoavaan ylvääseen katedraaliin.
Astuen tähän käytävään oman luostarinsa kuorikellarista he vaelsivatpimeässä aurinkoisten ketojen alitse, sivuuttivat ulkoportin kohdanja liikkuivat äänettömänä kulkueena, yläpuolellaan kaupungin eloisatkadut,