Produced by Tapio Riikonen
MUINAISTEN SUOMALAISTEN PAKANALLISET EPÄJUMALAT
Kirj.
G. E. Eurén
Kustantanut G. E. Eurén,
Painanut F. L. Lund ja C:o,
Hämeenlinna, 1858.
Imprimatur: L. Heimbürger.
Johdanto.
Kaikki ihmiset tunnustavat olevan voimia ihmistä suurempia, jotkahallitsevat kaikki maassa sekä taivaassa. Niin oli meidänkipakanallisilla esi-isillämme heidän jumalansa, joiden vihaa hepelkäsivät, joiden suosiota he etsivät ja joiden voimaa he palvelivat.Mutta he, niinkuin ainakin pakanat, koperoitsivat vielä pimeydenvarjossa eivätkä voineet itsestänsä, enempää kuin muutkaan kansat,oikian Jumalan tuntoon tulla. Mutta ilahuttava ja hauska asia onmeille, jotka jo paremman uskon valossa elämme, tutkia heidänuskontoansa, josta tulemme näkemään kuinka pitkälle he omaltavoimaltansa pääsivät korkeissa uskon asioissa, ja mikä siis heidänkorkein hengellinen elämänsä ja pyrkimisensä oli. Nämät esi-isämmeovat jo vuosisatoja mullassa maanneet, ja heidän maallinen olentonsaikipäiviksi kadonnut, mutta heidän hengellinen elämänsä, heidänkorkein ilonsa ja surunsa, heidän sielunsa jaloimmat tunnot ovatmeille tallelle jääneet, kehoittaen meitäkin tulevaisillemme jättämäänjotakin hengellistä tavaraa, jota ei ruoste raiskaa eikä maa mädätä,sittekun meidän maallinen olento jo aikaa on tästä elämästä eronnut jaunhotukseen joutunut.
Niinkuin kaikkikin pakanat eivät Suomalaiset kansatkaan voineetjärjellänsä käsittää yhtä ainoata kaikkivaltiasta olentoa, jokaväellänsä ja voimallansa kaikki hallitsee ja voimassa pitää; vaan heajattelivat erinäiset voimalliset olennot ilmassa, vedessä, maassa jamaanalassa. Näissä kaikissa taas ajattelivat he hallituksen samanlaisenkuin he sen näkivät ihmisten kesken perheessä: yksi kaikistavoimallisin, isäntä, jota totteli iso joukko lapsia ja palvelioita;isännällä oli vaimonsa ja kaikki elivät samassa talossa. Muutoinolivat nämät olennot muussakin ihmisten kaltaiset: he söivät, joivat,iloitsivat, surivat jne.
I. Ilman Jumalat.
1. Jumala on perisuomalainen sana ja jo ikivanhoista ajoistaesi-isillemme tuttu. Mutta pakanuudessa ei sillä taitanut olla sitämerkitystä, joka sillä nyt on ja jonka se kristillisyydestä on saanut.Ei se alussa merkinnyt yhteisesti jumalallista olentoakaan, silläsemmoista yhteistä Jumalan ajatusta ja nimeä eivät pakanallisetesi-isämme alussa voineet käsittää. Mutta mitähän se sitte merkitsi?
Helposti havaitsee kukin suomalainen ettei tämä sana ole alkuperäinen,vaan johtosana; jota sen pääte -la todistaa. Tämmöinen pääte suomenkielessä merkitsee paikkaa, taloa, kotoa eli olopaikkaa; niin on esim.pappila papin talo eli koto, Mikkola Mikon talo, Jaakola Jaakon talojne. Mikä paikka oli siis jumala? Mistä saadaan se sana juma, johonpääte la on yhdistetty? Silmin nähtävä on sen muoto samanlainenkuin suomalaisten sanain jumaus, jumu, jumina. Suomen heimokansaTseremissit kutsuvat jumalan vielä tänäpänä nimellä juma. Tosi onmyös ettei mikään luonnon laitos niin lujasti kuin ukkoisen juminamuistuta ihmistä, semmenkin oppimatointa, korkeimmasta voimasta. Siison juumia alkuansa merkinnyt juminan (ukkoisen) paikkaa eli kotoa seon: taivasta. Helposti taidetaan myös todeksi näyttää että suomalaisetheimokansat esim. Samojedit (nimellä wum) alussa ovat palvelleetitse taivasta jumalanansa. Saman ovat tehneet ja tekevät vieläki monetkansat Aasiassa, jonka meidänki esi-isämme ovat tulleet ja alkuperäisenuskon