E-text prepared by Tapio Riikonen
HELLÄT SUKULAISET
Huvinäytelmä kolmessa näytöksessä
Kirj.
RODERICH BENEDIX
Alkuperäisestä suomentanut C. Edv. Törmänen
Hämeenlinnassa,A. W. Lindgrenin kirjapainossa ja kustannuksella,1878.
JÄSENET:
OSWALD BARNAU.
ULRIKA, | hänen sisarensa.
IRMGARD, |
OTTILIA hänen sisarensatytär.
ADELGUNDA von HALTEN, hänen tätinsä, leski.
DIETRICH, | Adelgundan lapsia.
IDUNA, |
Tohtori BRUNO WISMAR, Barnau'in ystävä.
Tohtori OFFENBURG, lääkäri.
SCHUMMRICH.
WEITHOLD, | Barnau'in talouden-hoitajia.
THUSNELDA, |
PHILIPPINA, kamarineito.
PALVELIA.
Tapaus Barnau'in kartanossa, jonkun kaupungin läheisyydessä.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Suuri puutarha-sali verantoineen. Puutarha-fondi. Perällä koriste-aitajonka keskipaikalla aukko (sisäänkäytävä). Koriste-aidan takana verantapylväineen. Verannasta oikealle käydään sisähuoneesen. Verannastavasemmalle portaat puutarhaan; puutarha alempana verantaa. Oikealla javasemmalla sivu-ovia, jotka vievät sisähuoneisin. — Komeutta. —Oikealla, perällä, koristeaidan vieressä pöytä.
Ensimmäinen kohtaus.
Thusnelda (Yksinkertaisessa kattuni-puvussa, suuri esiliina edessä, on etummaiselle pöydälle kahvi-servisejä levittänyt).
THUSNELDA: Tänään on kymmenen vuotta siitä, kuin hän matkusti pois.(Ottaa povestaan medaljongin, joka riippuu mustassa nauhassa). Armasisäni, etköhän enää palajakkaan? Vuodet pitkät olen minä sua odottanut,vuodesta vuoteen toivonut, mutta yhä kauvemmas, yhä kauvemmas olet sinämatkustanut, koko maan läpi vaeltanut ja olet kai jo aikoja sittenunohtanut minut! — Eikähän toisin voi ollakkaan. Sinä olet minut,orporaukan kurjuudesta pelastanut, ja se oli jalo työ. Mitä olisinkaanminä voinut enään olla sinulle? Ja kuitenkin kutsuit sa minuatyttäreksesi, kuitenkin sain minä kutsua sinua isäkseni. Sa olit muakohtaan hellä ja sydämellinen, ja lähtiessäs annoit sa mulle kuvasi,(suutelee sitä) ainoan aarteeni! Oi, kallis isäni, joka päivä olensinua muistellut, ajatuksissani seurannut sua matkoillasi merienylitse, vaelluksillasi kaupunkiloissa, kulkiessasi vaarallisten vuorienlomitse, harhaillessasi salojen synkkyydessä. — Viime kirjeessäsilupaat pian palata, mutta sen olet jo usein luvannut ja olet toki yhäkauvemmaksi matkustanut. Etköhän enää palajakkaan? Enkö enää saakertaakaan polviasi syleillä, käsiäsi suudella, enkö sulle sydämenisulimpia kiitoksia lausua?
Toinen kohtaus.
Thusnelda. Dietrich.
DIETRICH (vasemmalta, on hiipinyt Thusneldan taakse, ottaa hänenympäriltään kiini). Hohoi, pikku velho, sainpa sinut kiini vihdoinkin!
THUSNELDA (piiloittaa kuvan sukkelaan). Mitä te tahdotte?
DIETRICH. Mitä sinä piiloittelet?
THUSNELDA. En mitään teihin koskevaa.
(Koettaa päästä irti).
DIETRICH. Näytä se!
THUSNELDA. En!
DIETRICH. Sun täytyy!
THUSNELDA. En millään ehdolla.
DIETRICH. Koetappas päästä irti!
THUSNELDA. Laskekaa!
DIETRICH. Kyllä; kun vain annat kolme suudelmaa lunnaiksi!
THUSNELDA. Minä rukoilen!
<