Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Saksalaisten veljesten seikkailuja
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut
Aino Tuomikoski
Kariston nuortenkirjoja 23.
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1920.
Seikkailukirjat ovat poikien lukemistossa välttämättömiämielikuvituksen ja reippaudenhalun elvyttäjiä, ja hyvistäseikkailukirjoista on saatavissa paljon tarpeellista opetustaniillekin, joita mikään sattumakaan ei toimita kokemaan vaaroja javastuksia tavallisen sivistyselämän ulkopuolella.
Mutta näitä hyviä seikkailukirjoja ei ilmesty kovinkaan runsaasti.Parhaimpien tätä lajia täytyy olla laajakatseisten, etevälahjaistenkelpo kansalaisten kirjoittamia, jotka itse ovat saaneet suuren määränkokemuksia käsittelemältänsä alalta. Heidän jäljittelijänsä johtuvatetsimään uutta vain juuri seikkailujen keksimisessä, rakentamaantekeleensä pelkän jännityksen varaan, joka piankin herpoo eikä jätälukijalle mitään pysyväistä, se "jännitys" johdutaan sitäpaitsihelpoimmin hankkimaan taistelukohtauksista ja muista tihutöistä,jollaiset liiallisuudellaan pilaavat nuorison herkkää sielunelämää.
Oikeita suositeltavia seikkailukirjoja hakiessaan joutuu ensimäiseksikääntämään huomionsa tämän kirjallisuudenhaaran varsinaisiin esikuviin,sellaisiin kuin Uuden maailman moninaisissa koettelemuksissakaraistuneihin Mayne Reidiin ja Gustave Aimardiin, joiden jälkiälukuisat uudemman ajan pätevätkin nuorisonkirjailijat ovat astuneettuotteittensa sommittelussa, sillaikaa kun tusinakynäilijäin liuta onheikoilla mukailuillaan aiheuttanut tällaiselle luettavalle paljonansaittua ennakkoluuloisuutta vanhemman väen silmissä.
Sarjassamme esitelläänkin nyt myös kapteeni Reidin kirjallisestatuotannosta ensimäiset lyhentämättömät käännökset suomalaiselleyleisölle. Hän todella täyttää ensiluokkaisesti päävaatimuksen,joka on asetettava ulkoelämää ja villiä luontoa käsittelevällekertojalle. Hän oli ollut intomielinen eränkävijä, tutkimusretkeilijäja taisteleva sivistyksen uranaukaisija ennen kuin ryhtyi käyttämääntietojansa ja muistelmiaan nuorison viehättelyyn, ja tässäkirjallisessa työskentelyssään hän myös osoittaa huomattavia kerronnanlahjoja, samalla kun hän kykenee todellisesti avartamaan lukijainsakäsityspiiriä.
Mayne Reid oli syntynyt v. 1818, skotlantilaisesta pappissuvusta, jokaoli asettunut Irlantiin; äidin puolelta hän ilmoittaa olleensa sen"tuliluontoisen ja pikamielisen Rutherfordin" sukua, joka esiintyyWalter Scottin "Marmionissa". Hänen sanotaankin suuressa määrinperineen tämän tulisen luonnonlaadun. Yhdenkolmatta vuotiaana hänmuutti kotimaastansa New Orleansiin ja vietti sitten useat vuodetmitä kirjavimmissa vaiheissa, m.m. juuri niillä metsästysretkillä,joita hän "Mississippin metsästäjäpojissa" kuvailee. V. 1846 hän meniMeksikon sotaan ja kunnostautui uljuudellaan Santa Cruzin, CerroGordon ja Contrerasin taisteluissa, ja Chapultepecin valloituksessasyyskuulla v. 1847 hänen ilmoitettiin saaneen surmansa. Eräässä Ohionvaltiossa pidetyssä juhlassa lausuttiin muistorunokin tälle kaatuneellesankarille, joka kuitenkin pian jälkeenpäin ilmestyi elävänä esiin.
Ensimäisen romaaninsa hän julkaisi Yhdysvalloissa v. 1850, ja nopeastihän pääsi melkein yhtä suureen suosioon nuorisonkirjailijana kuin JulesVerne. Uutterana kynämiehenä hän vietti lopun ikäänsä Englannissa jakuoli lokak. 22 p:nä 1883.
Osa Reidin romaaneista käsittelee valkoihoisten taist