Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Viktor Rydberg
Suomentanut [Fribytaren på Östersjön] Emil Mannstén
Kirjassa tavattavat runokappaleet on Opettaja Eni Tamminen suomentanut.
Otava, Helsinki, 1899.
I. Yö meren rannalla
II. Kustaa Drake
III. Metsästysmaja
IV. Tanssiaiset
V. Lumimyrsky
VI. Elli
VII. Kuulustelu
VIII. Majatalo
IX. Salaisuuksien uuni
X. Eräs iltaseura
XI. Inkvisiittori
XII. Kaksi yhtymystä
XIII. Laamanni Juhana
XIV. Tapahtumat kehittyvät
XV. Aadolf Skytte Tukholmassa
XVI. Noitatutkinnat
XVII. Epäonnistunut vallankaappaus
XVIII. Merellä
XIX. Loppu
Yö meren rannalla.
Söödermanlannissa, lähellä merta, suunnilleen pari peninkulmaaTukholmasta on Sjövik niminen tila, joka ennen oli vanhalle Drakesuvulle kuuluva herraskartano, mutta nyt on talonpoikaistalona.
Muutamat tiilensekaiset sorakasat osottavat nyt enääkolmikymmenvuotisen sodan saaliina kohonneen herraskartanonseisontasijaa. Auralla on jo vuosimääriä kynnetty sitä maata, jokaennen oli Sjövikin linnanpihana.
Merta lähinnä oleva osa maatilaa oli kuusitoista sataluvunkeskipalkoilla metsänä, jossa ainoastaan paikoittain oli raivattu alaauudisviljelyksille. Metsän läpi kulki tie herraskartanon satamaan.Sjövikin herrat käyttivät näet hyödykseen aatelistolle vakuutettuaoikeutta tullitta viedä tilojensa tuotteet ulkomaille.
Kuutamoyönä syksyllä v. 1661 kulki matkamies tätä yksinäistä tietä. Hänoli, suojellakseen itseänsä yökylmältä, kääriytynyt viittaan jaleveälierinen hattu verhosi hänen päätään. Tultuansa lähelle vähäistäsatamaa poikkesi hän tieltä polulle, joka oikealla suikertelikallioiden välitse. Polku päättyi ränstyneen ladon ääreen, mutta mieskulki edelleen, kunnes hän tuli ylänteelle, josta avautui vapaa näköalamerelle ja rantaseudulle.
Tähän hän pysähtyi ja katseli meren aavalle ulapalle, joka tyvenenä japeilikirkkaana, sieltä täältä metsäisten saarten pirstomana, välkkyikuutamossa.
Vähän matkaa rannasta näkyi ankkuroituna kuunarin tapainen alus, jonkasirotekoinen taklaus kuvastui meren hopealle hohtaviin laineisiin.Sekavaa ihmisäänten sorinaa, kuuluen laivan kannelta päin, soi hänenkorviinsa, ja tähän hälinään sulautui meren yksitoikkoinen loiskerantakallioita vastaan.
Mies seisoi kotvasen liikkumatta, katse tähdättynä laivaan. Hän aprikoiitsekseen.
Ja ikäänkuin hankkiaksensa siksi aikaa, kuin ajatuksensa oli toimessa,myöskin käsillensä jotakin tehtävää, heitti hän taaksepäin viittansa,otti vyöstänsä pistoolin, tarkasti lukkoa, punnitsi asetta kädessään japisti sen jälleen vyöhönsä.
Sitten hän vei merkinantopillin huulilleen ja puhalsi kimakan,yölintujen kirinän kaltaisen äänen. Sitä toisteli kallioiden kaiku.
Kohta sen jälkeen kuului samallainen vihellys kallioiden puoleltalähinnä meren rantaa. Hattureuhkanaan ja kaapuun puettu mies ilmausikallioiden välistä ja kiipesi kukkulalle, jolla outo mies seisoi.
— Ovatko valmistukset tehdyt? kysyi jälkimäinen, kun äsken saapunutseisoi hänen edessään ja paljasti ahavoituneet, arpien ja naarmojenrumentamat kasvonsa.
— Ovat, vastasi tämä, — mutta vieläkin kerran uskallan pyytää teitä,kapteeni, e