Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and Distributed
Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net.
VANHA TARINA MONTROSESTA
Historiallinen kertomus
Kirj.
Walter Scott
Englanninkielestä suomentanut J. Krohn
1910.
ENSIMMÄINEN LUKU.
Raamattu, peitsen piirtämä,
On heille uskon perustus,
Ja pettymätön laukaus
Väitelmän varmin päättäjä.
Ja kelpo sivallus tai kaks
Koht' opin näyttää oikeaks.
Butler.
Kerrottavamme alkaa sen suuren, verisen sodan aikana, joka raivosiSuur-Britanniassa seitsemännellätoista vuosisadalla. Skotlanti oli vieläsäilynyt keskinäisen sodan raatelemisista, vaikka senkin asukkaat olivatvaltiollisissa mietteissänsä suuresti eripuraiset. Olipa heissä monta,jotka kyllästyneinä parlamentin hallitukseen ja suuttuneina siitä, kunparlamentti oli rohjennut laittaa suuren armeijan Englanninparlamentille avuksi, olivat puolestansa päättäneet ensimmäisentilaisuuden tarjoutuessa nousta aseisiin kuninkaan puolesta. Tämmöiselläsivurynnäköllä he arvelivat voivansa pakottaa parlamentin kutsumaankenraali Leslien armeijan Englannista pois, vieläpä kenties voivansapalauttaa suuren osan Skotlantia kuninkaalle uskolliseksi. Tähän tuumaantaipuvaiset olivat varsinkin pohjoisten seutujen aatelisherrat, jotkakovin vastahakoisesti olivat Juhlallisen Liiton ja Sovinnon[1]aikaantulemista vastustelleet, ja samanmieliset olivat myös useammatvuorelais-klanien[2] päälliköistä. Sillä nämä viimemainitut arvelivatoman etunsa ja valtansa riippuvan kuningasvallan vahvuudesta; sitäpaitsi presbyteriläinen uskonto inhotti heitä kovasti; ja vihdoinviimeinkin oli heidän keskuuselämänsä sitä puolivilliä laatua, jossasota aina on rauhaa mieluisampi.
Yleisesti pelättiin, että nämä yhdistyneet syyt synnyttäisivät suuriameteleitä; ja ne ryöstö- ja rosvoretket, joita Skotlannin vuorelaisetkaikkina aikoina tekivät alangoille, alkoivatkin jo saada vahvemman,julkisemman, paremmin järjestetyn muodon, ikäänkuin yhteinen sotatuumaolisi ollut niitä johtamassa.
Valtakunnan asiain hallitsijat eivät voineet olla tämän hetkenvaarallisuutta huomaamatta; huolellisesti he varustelivat itseänsäuhkaavaa vaaraa vastustamaan ja torjumaan. Suuri oli kuitenkin heidänmielihyvänsä siitä, ettei kukaan sotataidoltaan tai nimeltäänarvokkaampi mies vielä ollut ruvennut kokoilemaan kuninkaanpuolistaarmeijaa eikä edes johtamaan noita sissijoukkoja, joiden sotavehkeisiinryöstönhalu kenties oli yhtä paljo syynä kuin valtiollinen viha.Yleisesti toivottiin vuorelais-päälliköt silläkin keinolla saatavanhillityksi, että tarpeeksi suuri sotavoima majoitettaisiin alankojen javuoriston rajaa pitkin. Ja niillä pohjoisilla parooneilla, jotkaLiittoon ja Sovintoon olivat suostuneet—esim. kreivi-sotamarski,mahtavat Forbes'in sekä Leslien suvut ja Iwinet, Grant'it ynnä muutpresbyteriläiset klanit—oli kylläksi voimaa pitämään vastapainoa jatekemään estettä Ogilvies'ille sekä muille Angus'in ja Kincardinenkreivikuntain kuninkaanpuolisille herroille, vieläpä suurelleGordon-suvullekin, vaikka sen valta oli yhtä ääretön kuin sen vihapresbyteriläis-uskontoa vastaan.
Läntisessä vuoristossa oli hallitsevalla puolueella paljo vihollisia.Mutta Argylen markiisilla, johon valtakunnansäätyjen liittokuntajärkähtämättömästi luotti, oli niissä seuduissa verraton valta, jonkaarveltiin kukistaneen vihollisten klanien voiman ja masentaneen heidänpäällikköjensä rohkeuden. Sillä Argylen mark