Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

SATUJEN MAAILMA

Kertonut

Jalmari Finne

Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1910.

SISÄLLYS:

Peukalopoika.
Äitiään tyhmempää hakemassa.
Tosi ja vale.
Uuninperäinen.
Paholainen ja jäniksenpyytäjä.
Löydetty aarre.
Tietäjäukko.
Rannalla kylpevä neito.
Köyhä mies ja pakkanen.
Lentävä poika.
Maailman-lopun ihmiset.
Väkevä Matti.
Valkeuden maa.
Seppä ja paholainen.
Armelias pohatta.
Savipoika.
Silkkinen lammas.
Erakko ja kyntömies.
Loihtija ja hänen kasvattinsa.
Tämmöinen.
Paholaisen pelastaja.
Pietari ja Paavali pajassa.
Hengen antaminen toisen edestä.
Lintujen kielen taitaja.
Täin nahka.
Sohvi ja Aapeli.

PEUKALOPOIKA.

Mies pilkkoi puita tuvassaan. Kuinka hän siinä varomattomastikirvestään käytteli, niin iski hän peukaloonsa ja se meni poikki. Miesotti peukalon, heitti sen uunin päälle ja sanoi:

— Olkoon tuolla!

Seuraavana päivänä meni mies metsään halmetta kyntämään. Hänen sielläpuuhaillessaan hänen vaimonsa paistoi tuvassa piirakoita ja sanoiitsekseen:

— Olisipa nyt meillä poika, niin lähettäisin hänet metsään viemäänisälleen evästä. Kun ei ole, niin tästä itseni pitää lähteä.

Kun hän niin oli sanonut, kuului uunin päältä pientä vikinää:

— Äiti kulta, anna minun mennä, kyllä minä vien.

Akan katsahtaessa sinne näki hän peukalon tulevan sieltä ja kuuli sensanovan:

— Anna tänne, kyllä minä vien!

Kummitus se on, ei mikään muu kuin kummitus, ajatteli akka, mutta antoikuitenkin piirakat pojalle.

Peukalopoika meni pihalle, kiipesi varsan korvan taakse ja sieltäohjaili sitä eteenpäin.

Jo kaukaa se alkoi huutaa:

— Katsohan isä, minä tuon sinulle piirakoita!

Mies katseli ympärilleen, mistä sellainen pieni, piipittävä äänikuului, mutta ei nähnyt mitään. Varsa vain tulla laukkasi yksinäänhalmetta kohden.

Varsahan siellä tulee halmetta kohden, sanoi mies, mutta mistä se äänialkunsa saa.

Kun varsa tuli aivan lähelle, puikahti peukalopoika korvan takaa esiinja sanoi:

— Tässä minä olen isä, toin sinulle äidin paistamia piirakoita.

Mies otti pojan kämmenelleen, ja silloin alkoi tämä haastella miehenkanssa ja kertoa, että hän oli hänen poikansa, joka oli muodostunutmiehen uunin päälle heittämästä peukalosta.

Miehen syödessä piiraita meni poika kyntämään.

Sattuipa pappi kulkemaan halmeen ohitse. Hän löi kätensä hämmästyksestäyhteen ja huusi:

— Jopa nyt on ihme ja kumma! Tuolla aura aivan yksinään kulkee jakyntää.

— Ei se yksinään kulje, sanoi mies. Minun poikani siellä on hevostaohjaamassa.

Kun hevonen veti auran saran päähän, näki pappi pojan. Papin alkoikovasti tehdä mieli sitä ja hän sanoi miehelle:

— Myy minulle tuo poikasi.

Mies raapi hetkisen korvallistaan ja sanoi sitten.

— Myynhän minä, jos vain kaupoista sovitaan.

— Paljonko sinä tahdot? kysyi pappi.

— Enhän minä paljoa tahdo, vastasi mies, mutta en minä ihmistähuokeammasta myy kuin sadasta hopearahasta.

...