E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kertomus Pohjois-Meksikosta
Kirj.
Suomentanut
Siimes Kanervio
Helsingissä,Yrjö Weilin,1909.
1. Meksikolaisia kansanhuveja ja -leikkejä.
2. Vedonlyönti.
3. Kansanjuhla.
4. Cibolero kohtaa villiheimoja.
5. Valkoinen päällikkö.
6. Ryöstö.
7. Löytö.
8. Linnanpäällikön penkereellä.
9. Turmiollinen kirje.
10. Jälkien seuraajat.
11. Ihmismetsästäjäin kuolema.
12. Cibolero vangitaan.
13. Carlos täyttää valansa. Loppu.
Meksikolaisia kansanhuveja ja -leikkejä.
Seuraavassa kertomuksessa mainitut tapaukset sattuivat jo yli satavuotta sitten siinä osassa Pohjois-Amerikaa, joka silloin vieläkuului Espanjan alusmaihin Uudessa maailmassa, nim. silloin Meksikonpohjoisimmassa osassa.
Tämän laajan alueen kautta kulkee Kalliovuorten jatko ja senhaarautumat, joista erästä sanotaan Sierra Blancaksi.
Kun vuorivaeltaja siihen aikaan katseli joltakin näistävuorenkukkuloista ympäröivää maisemaa, näki hän idässä suunnattomantasangon, sen liepeillä laajoja metsäseutuja ja hedelmällisiäviljelysmaita, niitten joukossa San Ildefonson ihanan laakson, jonkaläpitse juoksi mutkitellen pieni Pecos-joki.
Astuessaan vuorilta alemmas laaksoon huomasi hän uutisasunnoita,kyläkuntia, vieläpä väkirikkaan ja kukoistavan kaupunginkinpresidioineen (linnoineen), jonka valleilla liehui Espanjan lippu.Mainituilta kukkuloilta voi etäämpänä nähdä useita muitakinkaupungeita, kauppaloita ja kyliä.
Kaikki ovat ne jo aikoja sitten hävinneet maan päältä; niiden nimet onunohdettu, ja vähän vaan tunnetaan niiden historiaa, sitä surullistakohtaloa, mikä tuli näitten kerran niin onnellisten pikkuyhteiskuntienosaksi. Tarinoita niistä vaan enää kulkee.
Syynä onnettomuuksiin ja lopulliseen hävitykseen oli intiaaneissakauvan kytenyt kostonhimo sortajiaan kohtaan, mikä vihdoin aiheuttisuuren kostosodan koko seudulle.
Sitä käytiin suurella julmuudella. Kaupungeita, kyliä ja uutisasunnoitahävitettiin perustuksiaan myöden, onnettomat asukkaat surmattiin,jolleivät ehtineet paeta, ja niin täydellinen oli hävitys, etteivätmeidänaikuiset tutkijat löydä muuta kuin vähäpätöisiä jälkiä entisistäasumasijoista.
Seuraavassa kertomuksessa puhutaan eräistä tapauksista, mitkä sattuivattämän kostosodan aikana San Ildefonson laaksossa. Sekin oli onnettomansodan alueella.
* * * * *
Eräänä juhannuspäivänä olivat el presidio [presidiolla tarkotetaankaupunkia, jossa on linnotus, se voi myöskin tarkottaa vaan linnotustavarustuksineen] de San Ildefonson asukkaat kokoontuneet kaupunginulkopuolelle suurelle ruohoiselle tasangolle odotellen alkaviksi niitäjuhlaleikkejä, joita erittäin loistavasti vietettiin juuri San Juanin— Pyhän Johanneksen — päivänä.
Koko seudun väestö näytti kokoontuneen tänne, sillä jokainenhan tahtoipäästä tai ottaa osaa juhliin.
Siellä olivat jo molemmat jalosukuiset padres — siirtokuntaankuuluvat munkit — pitkissä karkeissa viitoissaan, ruususeppeleja ristiinnaulitunkuva vyöstään roikkuen; heitä seurasi kaupunginkirkkoherra, joka helposti tunnettiin mustasta viitastaan,leveälierisestä hatustaan ja mustista silkkisukistaa