Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Otava, Helsinki, 1908.
Gottfried Keller
Gottfried Keller on, samoinkuin hänen aikalaisensa Fritz Reuterja Konrad Ferdinand Meyer, sekä pohjois- että eteläsaksalaisenkertomataidon etevimpiä edustajia sinä kuihtuneisuuden aikana, jokaSaksan kirjallisuudessa vallitsi romantikan mailleen mennessä. Hänon yksinäisin ja luoksepääsemättömin näistä kolmesta, ja vastaverrattain myöhään tulivat hänen teoksensa Saksassa vähän laajemmintunnetuiksi. Mutta populääriksi hän ei ole koskaan päässyt, siksiliian kaukana on hän aina kulkenut lukevan yleisön valtatiestä.Vallankaan alasaksalaiset eivät ole koskaan jaksaneet oikein omaksuatuota karheata sveitsiläistä.
Samoinkuin Keller ihmisenä oli originelli, karu ja sulkeutunut, onhän runoilijanakin eristäytynyt ja jyrkästi omintakeinen. Vaikutuksiaei hänen voi varsinaisesti sanoa keneltäkään saaneen. Luonnonpakostakuin kotimaansa vuoripurot kumpuaa hänen runoutensa ilmoille, jamyöskin yhtä oikullisena ja polveilevana, hilliintyen kuitenkinvälistä tasaisena, kirkkaana ja sopusuhtaisena edelleen virtaamaan,kuten hänen lyyrillisessä tuotannossaan ja pienemmissä novelleissaan.Mutta enimmiten se rakastaa epätasaisia ja koukertelevia uria. Hänenfantasiansa on oikullinen, ja sen johteita itsepäisesti seuraten onhän varsinkin laajemmat tuotteensa punonut kirjaviksi kudoksiksi.Mutta hänellä on myöskin varma psykologinen vaisto ja elämänhavaintoon terävä silmä, mikä pakottaa hänet kuitenkin aina pysymääntodellisuuden maaperässä. Eikä hän tyystin jätä sitä silloinkaan, kunhänen taipumuksensa kummallisuuksiin ja groteskimaisuuteen saa hänensatiirinsa tai huumorinsa paisumaan yli äyräidensä.
Ollen itsekin jyrkkäpiirteinen personallisuus, kuvaa Kellerhenkilöidensä luonteet jyrkästi yksilöllisiksi. Hänen henkilönsäeivät ole mitään epäselvästi häämöttäviä reliefejä, vaan irtonaisiaja selväpiirteisiä veistoksia. Naisten ja lasten kuvaajana vallankinon hän onnistunut. Oivallisimpia esimerkkejä siitä ovat m.m. "MarttiSalanderissa" esiintyvät henkilöt Maria Salander, tuo hiljainen,aina tyyni ja lujatahtoinen perheenäidin tyyppi, pöyhkeilevämutta pohjaltaan rehellinen ja kunnollinen Amalia Weidelich sekähänen turhamaiset ja "sieluttomat" kaksoispoikansa. Ja kaikkiallahenkilö- sekä arkielämän kuvauksessaan saa Keller aihetta jykeväänleikinlaskuun. Suuremmoisessa huumorissa sekä taidossa suurentaaja ylentää vähäpätöisiä ja naurettavia seikkoja kykenee hänetvoittamaan ainoastaan "Don Quixote'n" luoja sekä Rabelais, jonkateoksia Keller vielä vanhanakin mielellään lueskeli. Mutta vaikkahän helposti heittäytyykin huvitteleimaan mielikuvituksensavallattomilla oikuilla ja jättiläishuumorillaan, johtaa hän sentäänaina tapaukset psykologisesti varmoihin tuloksiin. Ja kaiken pohjanahänen tuotannossaan on eheä, valoisa ja humaninen maailmankatsomus,joka ei salli siveellisesti vajonneenkaan kokonaan hukkua, sillä"kunnottominkin ihminen on vielä kultaisella langalla ihmisyyteensidottu".
Gottfried Keller on, samoinkuin runoilijana hänelle monessasuhteessa sukulainen Ludwig Tieck, sorvarin poika ja syntynytZürichin kaupungissa 19 p. heinäk. 1819. Isästään aikaisin orvoksijääneenä sai hän äitineen ja sisarineen viettää nuoruutensasuuressa köyhyydessä. Kouluopetusta sai hän ensin parinavuotena muutamassa yksityisessä alkeiskoulussa sekä sen jälkeeneräänlaisessa teknillisessä opistossa, josta hänet kuitenkin joensi vuonna syyttömästi erotettiin. Sen jälkeen eleli hän mitärajatto