Produced by Tapio Riikonen
Kaksiosainen historiallinen romaani
Kirjoittanut
Suomentanut
Werner Söderström, Porvoo, 1898.
Oi synnyinmaa, sun sankarmuistoissasi
Mun liikkuu aatokseni ainian.
Suurtöitäs lemmin, muistan mainettasi
Ja niihin tunteineni uppoan.
En pyydä, mailma, loistoa, riemujasi!
Pois onni, — elonikin kadotkon!
Mut teille, teille, kansani ja maani.
Ma teille huokaan vielä kuollessani!
E. G. Geijer.
I. Taalainmaassa:
I. Luhdin rintakäytävällä.
II. Muistelma Hiidenvaaran onkalosta.
III. Vierassalissa.
IV. Mitä nuorukainen näki.
V. Märta muori.
VI. Vajamäen tuvassa.
VII. Kokous.
VIII. Hautaaminen.
IX. Säterin kuninkaankartano.
X. Eerikinjuhla-päivä.
XI. Engelbrektin kotona.
XII. P. Yrjänän ammattikunnan kokoushuone.
II. Matka kuninkaihin:
I. Yö Ornäsissä.
II. Ratsastavat haamut.
III. Brand.
IV. Köpenhaminassa.
V. Kuninkaan puheilla.
VI. Mustamunkki.
VII. Lupaus.
VIII. Yhtymys.
IX. Kuninkaankirje.
Viiteselitykset.
Taalainmaassa.
Luhdin rintakäytävällä.
Oli kevätaamu toukokuun puolivälissä v. 1433. Aurinko viipyi vielävuorten päällä idän taivaalla, joten kello saattoi käydä vasta hiukanviidettä. Päivästä näytti tulevan kaunis. Ei pilven hattaraakaannäkynyt taivaalla. Håfran-järvi oli kirkkaana kuin peili, ja hento,heleä ruoho kimmelteli kastepisaroiden välistä sitä kauniimmin kutaylemmäksi päivä ennätti kohota ilmanlaelle.
Borganäsin[1] linnassa, joka sijaitsi saarella mainitun järven eteläisessäpäässä Dal-joen niskassa, oli kaikki hiljaista ja rauhaisaa, eikäporttitornin vartija ollut vielä torvellaan ilmoittanut päivän tuloa.
Siitä puolihämärästä, jonka tuo korkea torni loi ympärilleen, saattoikuitenkin kuulla askelia, mutta niin hiipiviä, niin hiljaisia, ettätuntui siltä kuin tuo varhainen kuljeksia olisi peljännyt niidenkuulumista. Siellä oli nuorukainen. Levottomasti hän vilkkui jokataholle varovasti hiipiessään pitkin tornin kylkeä.
Korkeasta harmaakivisestä tornista läksi laajana piirinä ympärysmuurija tämän sisäpuolella sijaitsivat linnan muut rakennukset. Torni olirakennettu melkoisen korkeaksi saaren eteläiselle puolelle, koska maasiellä oli alavin, ja koska sieltä hyökkäys linnaa vastaan — jossellaisesta milloin saattoi tulla puhetta — mahdollisimmin voionnistua. Länttä ja pohjoista kohti oli linnoitusta vaan tuo mainittuympärysmuuri, jonka sisäpuolella linnanväelle tarpeelliset rakennuksetolivat. Tornista itäänpäin oli isollainen rakennus, jossa oli ikkunatja jonka luhdin ympäri kulki ulkonevaksi rakennettu silta. Tätäsanottiin luhdin rintakäytäväksi ja se oli perustettu vankastahirsiseinästä ulkoileville palkeille sekä peitetty rakennuksenviettävän paanukaton jatkolla, jota tässä kannattivat hoikat patsaat.Usein oli