Produced by Jari Koivisto
NAPOLEON
Kuvannut
H. C. BERING LIISBERG
Suomentanut
A. Meurman
Hämeenlinnassa,Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa,1908
A.W. Leinosen kirjapaino.
SISÄLLYS:
I. Lapsuus ja nuoruus.
II. Kenraali Buonaparte.
III. Konsulaatti.
IV. Keisari Napoleon.
V. Euroopan vanki.
I. LAPSUUS JA NUORUUS.
Kotona Korsikassa. — Ranskalaisessa koulussa. — Luutnantti jafilosofi. — Kapteeni Buonaparte. — Unelmat ja todellisuus.
1769 vuoden kevät oli levotonta aikaa Korsikan kalliosaarenväestölle. Eihän tosin oltu totuttukaan rauhaisiin päiviin: 40vuotta olivat korsikalaiset, joiden puukko ammoisista ajoistahelposti irtaantui tupestaan, vapauden hurmauksessa ja hehkuvallaisänmaanrakkaudella taistelleet vihattua genualaista ylivaltaavastaan, jonka alla olivat vuosisatoja huokailleet. Vihollinenoli jo useita vuosia sitten karkotettu kaameista vuorilaaksoista,ja piti vielä miehitettyinä ainoastaan pari satamakaupunkiaavonaisen rannikon ohessa. Mutta sieltäkin vapaudensankari Paoli,korsikalaisten jumaloima, kaikkialla ihailtu johtaja, toivoiheidät häätävänsä, vaikka Ranska asettui Genuan puolelle ja antoisotajoukkoja saaren kukistamiseksi. Silloin 1769 kuului huhuja, ettäGenua oli luovuttanut saaren Ranskalle, aluksi panttina. Vuorikansaliittyi taas Paoliin uutta vihollista vastaan, joka uhkasi kalliistiostettua vapautta, ja rohkeasti se antautui epätasaiseen taisteluun.30,000 miestä kenraali de Vaux'n johdossa astui maalle, mutta kauvanpuolustautuivat nuo köyhät, harjaantumattomat joukot kotiseutunsavuoristoissa ranskalaisia vastaan. Mutta Englannista varmastiluvattua apua ei saapunut, ja toukokuun 9 p:nä 1769 Paoli joutuitäydelliseen tappioon Ponte-Nuovon luona. Itse hän kesäkuussa pakeni,kun sinä hetkenä kaikki oli menetetty, sotalaivassa Englantiin,hänen puoluelaistensa jäännöksien ottaessa toistaiseksi tyyssijansakorkealla Monte Rotondolla.
Niiden joukossa, jotka olivat erityisesti kunnostautuneet"Saraseeninpään", Korsikan kansallislipun alla, oli muuankahdenkolmatta ikäinen aatelismies, ammatiltaan prokuraattori, CarloMaria Buonaparte. Kauniin ja uljaan vaimonsa, Letitia Ramolinonseurassa hän viimeiseen saakka oli taistellut Paolin rinnalla, jaainoastaan vaimon kyyneleet saivat hänet luopumaan seuraamastaPaolia Englantiin. Hänen arvokas sukunimensä ja Paolin ystävyyshankkivat hänelle etevän sijan pakolaisten kesken Monte Rotondolla,ja Carlo Buonaparte joutui sentähden yhdeksi niistä, jotka valittiinvälittelemään voitollisten ranskalaisten kanssa rauhan ehdoista.Siitä kai sitten oli seurauksena, että hänen raskauden tilassa olevavaimonsa ranskalaiselta kenraalilta sai luvan lähteä Monte Rotondoltakotiinsa Ajaccioon.
Oli silloin sellainen aika, jolloin hurskas katolilainen eilaiminlyönyt kirkon lohdutuksen etsimistä, kun kellot suurinajuhlapäivinä kaikuivat kautta maan. Letitia Ramolino, tilastaanhuolimatta, ja vaikka se oli hänen osallisuudestaan sissienseikkailuissa ja ponnistuksissa pahentunut, ei tahtonut jäädä poispyhän neitsyen taivaaseen-astumisen juhlasta elokuun 15 p:nä,mutta voimat eivät riittäneet; heti kirkkoon päästyänsä hän tunsisemmoista pahoinvointia, että hänen täytyi kiireesti lähteä kotia.Jumalanpalveluksesta palanneet naapurirouvat tapasivat Buonapartenperheen lisääntyneenä poikalapsella, joka kasteessa sai nimenNapoleone.
Pikku mies, jossa alussa ei ollut muuta