Produced by Tapio Riikonen
KOLME KERTOMUSTA
Kirj.
Maksim Gorjki
Suomennos
Porissa,Otto Andersinin kustannuksella,1903.
SISÄLLYS:
Maksim Gorjki.
Kaksikymmentä kuusi ja yksi.
Kain ja Artem.
Jemeljan Piljaj.
Maksim Gorjki.
Maksim Gorjki syntyi 1868 Nisjni-Novgorodin kaupungissaKeski-Venäjällä. Viiden vuoden vanhana kadotti hän isänsä,kymmenvuotiasna joutui hän myös äidittömäksi. Isoisä laittoi Maksiminsuutarin oppiin. Mutta poika karkasi ja joutui ensin piirustajan,sitte pyhäinkuvien maalarin oppiin. Senkin ammatin hän jätti keskensekä meni laivapojaksi erääseen Volga-höyrylaivaan. Siellä saihän mestarikokilta lukea Gogolin, Uspjenskin ja Dumas vanhemmanromaaneja. Kyökkipojan toimi vaihdettiin puutarhurin ammattiin.Sekin jäi, kun halu opintoihin tuli niin suureksi, että hän päättilähteä sitä tyydyttämään Kasaanin yliopistoon, jossa toivoi saavansatieteitä harjoittaa maksuttomasti. Mutta tultuaan Kasaanissahuomaamaan semmoiset toiveet turhiksi, täytyi hänen taasen turvautuahenkensä pitimeksi ruumiilliseen työhön, tällä kertaa leipurinammattilaiseksi, saaden palkkaa kolme ruplaa kuussa. — Omastakokemuksestaan sanookin hän leipurin ammattia kaikista raskaimmaksi.— Myös työskenteli hän puunhakkaajana, päiväpalkkalaisena jakantajana. Aineellinen kurjuus sai hänet kerran semmoiseenepätoivoon, että ampui kuulan ruumiiseensa. Siitä parannuttuaanrupesi hän hedelmäkauppiaaksi sekä yritteli huonolla menestyksellämonia muitakin elinkeinoja. Lopulta pääsi hän erään asianajajan,Laninin, kirjuriksi. Gorjki itse sanoo, että tämä mies vaikuttisuuresti hänen henkiseen kehitykseensä.
Pian juuttui Gorjki kirjurin toimeenkin sekä lähti maailmatamatkustelemaan. Niin taivalti hän kaupungista kaupunkiin, kylästäkylään, halki koko laajan Venäjän maan. Tultuaan kotikaupunkiinsa,julkaisi hän sanomalehdissä muutamia pikkukuvauksia. Ne herättiväthiukan huomiota. V. 1896 tuli Gorjki tuttavaksi kuuluisan kirjailijanVladimir Korolenkon kanssa, joka avasi ihmisten silmät näkemään Gorjkinsuuria kirjailijalahjoja.
Nykyään on Gorjki, lähinnä Tolstoita, Venäjän suurin ja enin luettukirjailija.
Hänen kirjavan elämänkuvauksensa täydennykseksi on vielä mainittava,että hän hiljattain sai istua vankilassakin, valtiollisista syistä.Gorjki kuvaa etupäässä alhaisten: työväen luokan ja pikkuporvaristonelämää eikä unhota yhteiskunnan hylkyväkeäkään. Hänellä on tarkkahuomiokyky ja paljo kokemusta. Sitä on hän saanut matkoillaan jaseurustellessaan monellaisten ihmisten kanssa.
Kertomuksensa ovat ikäänkuin semmoisinaan leikatut tosielämästä,iloineen, suruineen, myötä- ja vastoinkäymisineen. Suuriayksinkertaisuudessaan ja todellisuudessaan.
Kaksikymmentä kuusi ja yksi.
I.
Meitä oli kaksikymmentä kuusi kappaletta — kaksikymmentä kuusi elävääkonetta, suljettuna kosteaan kellariin, missä aamusta iltaan vanutimmetaikinaa sekä leivoimme rinkilöitä ja kakkuja. Ikkunamme alla olikuoppa, jota peittivät homeiset tiilikivet; puitteisiin oliulkopuolelle naulattu tiheä rautalankaverkko, eivätkä auringon säteetjaksaneet tunkeutua jauhontomun tahraamien ruutujen läpi. Mestarimmeoli naulannut rautalangat ikkunan eteen sen vuoksi, ettemme voisi antaahiukkasta hänen leivistänsä kerjäläisille taikka nälkiintyneille,työttömille tovereille; mestarimme nimitteli meitä varkaiksi jalurjuksiksi sekä syötti meil