E-text prepared by Tapio Riikonen
Talvinen tarina
Kirj.
Englanninkielestä ["The Master of Ballantrae"] suomennettu.
Otava, Helsinki, 1921.
I. Lyhyt kertomus siitä, mitä masterin poissa ollessa tapahtui.
II. Mitä masterin poissa ollessa tapahtui. (Jatkoa.)
III. Masterin vaellukset.
IV. Mr. Henryn kärsimykset.
V. Yö helmikuun 28:tta päivää vasten vuonna 1757.
VI. Lyhyt kertomus siitä, mitä tapahtui masterin ollessa
toisen kerran poissa.
VII. Eräs seikkailu, johon majuri Burke joutui Intiassa.
VIII. Vihamies talossa.
IX. Mackellarin matka masterin seurassa.
X. Mitä New-Yorkissa tapahtui.
XI. Matka erämaahan.
XII. Matka erämaahan. (Jatkoa.)
Lyhyt kertomus siitä, mitä masterin poissa ollessa tapahtui.
Tässä kerrottujen omituisten tapausten todellisen kulun selviytymistäon kauan odotettu, joten tiedonhaluinen yleisö ottanee selontekonisuosiollisesti vastaan. Tulin joutuneeksi läheiseen yhteyteen tämänaatelisen huoneen kanssa sen viime aikoina; sen kohtaloita ei kukaanvoi selvittää paremmin kuin minä eikä todenmukaisempaakaan kertomustasaateta toivon. Minä tunsin masterin [nuoriherra, junkkari. Suom.muist.], monista hänen elämänjuoksunsa hämäräperäisistä osista onminulla luotettavia tietoja; hänen viimeisellä matkallaan minäpurjehdin hänen kanssaan melkeinpä kahden kesken; minä otin osaa tuohontalviseen matkaan, josta niin monenlaisia juttuja on kiertänyt, ja minäolin läsnä hänen kuollessaan. Paroonivainajaa taas minä palvelinilomielin lähes kaksikymmentä vuotta, kunnioittaen häntä sitä enemmän,mitä paremmin opin hänet tuntemaan.
Siksipä näyttääkin minusta sopimattomalta viedä niin selvät todistuksetmukanani hautaan; paroonin muisto velvoittaa minua tuomaan ilmitotuuden, ja minä luulen vanhuuteni vierivän leppoisammin ja harmaanpääni rauhallisemmin lepäävän tyynyllään, kun velvollisuuteni onsuoritettu.
Durrisdeerin ja Ballantraen Durie-suku Skotlannin lounais-osassa oliaina David I:n ajoilta ollut mahtava perhekunta. Paikkakunnalla onvieläkin tuttu eräs suvun ikää ilmaiseva säepari:
Taas Durrisdeereill' on kostontyö:
Moni välkkyy keihäs ja ratsun vyö…
Nimi esiintyy myöskin eräässä toisessa säkeessä, jonka yleensä luullaanolevan Thomas of Ercildounen itsensä sepittämä — liekö totta, en tiedä— ja jota toiset ovat sovitelleet tämän kertomuksen tapahtumiin —olisi uskallettua sanoa, miten suurella syyllä:
Toi Durie orhille satulan, tuli toisen ratsastaa. Polo päivä se sulholle ollut lie, orpo morsian vaikertaa.
Historiakin vilisee heidän tekojaan, jotka (meidän aikamme silmissä)eivät näytä erittäin kauniilta; niitä monia nousuja ja laskuja, joidenalaisina Skotlannin suuret aateliset huoneet ovat olleet, on perheseurannut mitä täsmällisimmin. Mutta kaiken sen minä sivuutan,päästäkseni tuohon muistettavaan vuoteen 1745, josta murhenäytelmämmejuontaa juurensa.
Tähän aikaan asui nelihenkinen perhe Durrisdeerin linnassaSolway-rannikolla, lähellä St. Brides'iä, suvun pääpaikassauskonpuhdistuksen aikojen jälkeen. Vanha parooni, kahdeksas senniminen, ei ollut vuosien vanhentama, mutta oli ennen aikojaanheikontunut. Lieden luona oli hänen sijansa; siellä hän istui lukien,puettu