E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Maurice Maeterlinck
Ranskankielestä suomentanut
Eino Palola
Alkuperäinen nimi: La Mort
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1919
Maurice Maeterlinck.
1. Väärä suhteemme kuolemaan.
2. Tuhoutuminen.
3. Tietoisuuden jälkielämä.
4. Teosofinen otaksuma.
5. Uusspiritistinen otaksuma. Henki-ilmestykset.
6. Yhteys vainajien kanssa.
7. Risti-ilmoitukset.
8. Jälleensyntyminen.
9. Tietoisuuden kohtalo.
10. Äänettömyyden kaksi muotoa.
11. Kohtalomme näissä äärettömyyksissä.
12. Päätelmiä.
Maurice Maeterlinck.
Se suuri belgialainen kirjailija, jonka mietelmäteos nyt ilmestyysuomalaisessa asussa, on todella nykyajan merkillisimpiä henkiä, noitaitsenäisiä kykyjä, jotka ilmestyessään aina tuovat mukaansa jotakinuutta maailman kirjallisuuteen rikastuttaen siten voimakkaastiihmiskunnan henkistä elämää.
Maurice Maeterlinck syntyi Gentin kaupungissa v. 1862, opiskelilakitiedettä ja toimi jonkun aikaa asianajajana, mutta pian otti runoushänet täysin valtoihinsa ja lakikirja jäi tomuttumaan suurenmielikuvituksen temmatessa runoilijan sen äärestä omiin rikkaihinmaailmoihinsa.
Runoilijan nuoruusvuosina oli Ranskassa vallalla n.s. symbolistinentai dekadenttinen koulu, jonka pääedustajana pidettiin runoilija PaulVerlainea, tuota onnetonta surunlasta, jonka nyyhkyttävät säkeetpeittävät hänen kurjan elämänsä anteeksiantavalla loistolla. Tämänkoulun oppeja kannatti myös nuori Maeterlinck v. 1889 ilmestyneessämerkillisessä kokoelmassa "Serres chaudes" (kuumat kukkalavat) jaensimäisessä draamassaan "La princesse Madeleine".
Hän ei kuitenkaan orjallisesti noudattanut aikalaistensa oppeja, vaanastui kohta omia teitään, hämmästyttäen aikaansa omituisella, perinyksinkertaistetulla tekotavallaan, merkillisen voimakkaallatunnelmalla, joka kohosi hänen teoksistaan kuin outojen kukkien tuoksu,ja omaperäisillä ajatuksillaan ihmisistä ja elämästä.
Maeterlinck astui kohta tavallisen sielullisen erittelyn ulkopuolelle;hän koetti selvitellä noita vaistomaisia, puoleksi tiedottomia tiloja,jotka valtaavat ihmisen esim. rakkauden tai kuoleman lähestyessä. Hänkeksi aavistusten ja salaperäisten pelkojen runouden ja aivan kuinriisui henkilöiltään ruumiin, jättäen heidän sielunsa värisemäänoutojen, tuntemattomien voimien kourissa. Ne liikkuvat näyttämöllä kuinutukuvat, vallaten silti mielen merkillisillä tunnelmilla, niin ettäkatsoja melkein henkeä pidätellen seuraa näytelmiä sellaisia kuin"Pelléas ja Mélisande" tai "Aglavaine ja Sélysette", joissa eioikeastaan tapahdu mitään tavallisessa merkityksessä, mutta joissakieli helähtelee suurta runsautta, sielun salaperäiset liikkeettulkitaan harvinaisen sisäisen näkemyksen voimalla ja kokonaisuus viemielen mukaansa oudolla tenholla, joka muistuttaa musiikin vaikutusta.
Luonnon kirjan ahkerana lukijana Maeterlinck on huomannut siinäkin yhtäja toista, mikä on tavallisilta kuolevaisilta salattu.
"Kukkien äly" ja "Mehiläisten elämä" perustuvat tavattoman tarkkoihinluonnon helmassa tehtyihin havaintoihin. Kertoen yksinkertaisesti sen,mitä tekijä on omin silmin nähnyt, ne avaavat, tekijän syvienmietelmien ja rikkaan mielikuvituksen opastaessa, lukijalle avaroitanäköpiirejä luonnon merkillisiin maailmoihin, ja päätä huimaa luonnonrajaton suuruus, elämän ä