Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
NELJÄ PÄIVÄÄ
Kirj.
Emile Zola
Ranskankielestä suomentanut Timo Tuura
Kirjallisia pikkuhelmiä XXVIII.
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1910.
Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
SISÄLLYS:
Emile Zola.
I. Kevät.
II. Kesä.
III. Syksy.
IV. Talvi.
Emile Zola.
Emile Zola syntyi Pariisissa huhtikuun 2:na p:nä 1840. Hänen isänsä oliinsinööri — Provencessa olevan Zola-kanavan rakentaja.
Ensimmäisen nuoruutensa Zola vietti Etelä-Ranskassa kunnes hänetpantiin kouluun Pariisiin. Läpikäytyään Lycée Saint-Louis'n rupesi hänapulaiseksi Hachetten kirjakauppaan. Kirjakauppa-apulaisena hänjulkaisi ensimmäiset kaunokirjalliset kokeensa eräässä sanomalehdessä.Ensimmäisen kirjallisen voittonsa hän saavutti novellikokoelmallaan"Contes à Ninon", jonka hän julkaisi 1864. Seuraavana vuonna ilmestyisielutieteellinen romaani "La confession de Claude", josta jo ilmenikirjailijan erikoisluonne. "Thérèse Raquin'issa" (1867) ja "MadeleineFérat'issa" (1868) kirjailija käsittelee patologisia probleemejanaturalistiseen tapaan. Näissä romaaneissa ilmenee Zolan erinomainenkyky kuvata hämmästyttävän, säälimättömän totuudenmukaisestiihmisluonnon yöpuolia.
1871 aloitti Zola romaanisarjansa "Les Rougon-Macquart", missä hänesittää erään toisen keisarikunnan aikuisen perheen vaiheet, kuvatensamalla tuon aikakauden tavat ja olot, sen koko sielullisenolemuksen. Sarjaan kuuluu kaksikymmentä romaaninidosta. Teos onmailmankirjallisuuden huomattavimpia aikaansaannoksia.
"Rougon-Macquart'in" jälkeen ilmestyi toinen romaanisarja,kaupunki-trilogia: "Lourdes", 1894, "Rome", 1896, "Paris",1898. Vuonna 1899 hän alottl taas uuden romaanisarjan, "Neljäevankeliumia", josta hän ennätti kuolemaansa ennen valmistaa vainkolme osaa: "Fécondité" (Hedelmällisyys), "Travail" (Työ) ja"Vérité" (Totuus).
Hänen kirjallisteoreettisista tutkielmistaan mainittakoon: "MesHaines" (1866), "Le roman expérimental" (1881), "Le naturalisme authéâtre" (1881), "Nos auteurs dramatiques", "Documentslittéraires". Näissä hän kehittelee ja puolustelee naturalisminteoriaa.
Zola on mestari huomioiden teossa. Pyrkimys totuudellisuuteen ei sallihänen säikkyä inhoittavankaan kuvaamista. Mutta huolimatta useinkinrumista yksityiskohdista, on hänen teostensa peruspohjana ainasuurenmoinen, ihanteellinen, siveellinen aate.
Ei mikään vältä hänen terävätä silmäänsä, ihmissydämen salaisimmatsopukat hän näkee selvästi, hän tuntee tarkoin ihmisluonnonkätketyimmät toimintavaikuttimet. Mutta vaikkakin hänen henkensä luokaikkeen alhaiseen ja kurjaan räikeän valaistuksen, niin hän ymmärtääkaiken ja hänen sydämensä on täynnä sääliä. Huonoinkin, hyljätyinkin onvielä säälin arvoinen, hänkin kärsii, näkee nälkää, palelee — ihmisenvelvollisuus on auttaa häntä. Zola saarnaa suurpiirteistä,lämminhenkistä altruismia.
Zolan totuuden ja oikeuden rakkaus oli järkkymätön. Tämä tunne pakoittihänet sanomaan sanansa mailmankuulusta "Dreyfus-jutusta". Kesäkuun13:na 1898 hän "Aurore"—lehdessä julkaisi pelottavan kirjoituksensa"J'accuse" ("Minä syytän"). Hän syytti ministereitä, pääesikunnanupseereita, sotilastuomareita, syytti intohimoisesti, kaunopuheisesti,vakuuttavasti — Ranskan yleinen