SATEENKAARI
Romaani
Kirj.
REX BEACH
Englannin kielestä suomentanut
O. E. N. [O. E. Nyman]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1921.
SISÄLLYS:
I. Onnen laakso.
II. Espanjan kulta.
III. O'Reilly.
IV. Pahan palkka.
V. Erämaan ääni.
VI. Etsintä alkaa.
VII. Mies, joka tahtoi oppia tuntemaan elämää.
VIII. Espanjalainen kultaraha.
IX. Rosvot.
X. O'Reilly puhuu "risakieltä".
XI. Kenraalin käsi.
XII. Kahakka.
XIII. Pako.
XIV. Nainen, jolla oli tehtävä.
XV. Salakuljettajat.
XVI. Palmujen siimeksessä.
XVII. Kerjäläisten kaupunki.
XVIII. Keskustelua ruoasta.
XIX. Odottamaton löytö.
XX. Demonion pienokainen.
XXI. Aarre.
XXII. Trocha.
XXIII. Kuolon kaupunki.
XXIV. Rosa.
XXV. Aaveiden puutarha.
XXVI. Kun Cobo seisoi päällään.
XXVII. Morin kalastaja.
XXVIII. Matkamiehet palaavat.
XXIX. Mitä tapahtui auringon laskiessa.
XXX. Huuhkaja ja jänis.
I.
ONNEN LAAKSO.
Yumurin laakson näette ensi kerran todennäköisesti Montserratenluostarista, johon oppaat, cocheros, vievät teidät mutkittelevaa polkuapitkin. Pieni kirkko on kapealla, korkealla harjanteella, jonka laellekerran päästyänne näette maailman kauneimman näköalan. Merenlahti ontakananne ja syvä rotko oikealla puolellanne, mutta edessänne on Yumuri— 'maailman ihanin kolkka', kuten Humboldt sanoo — todellinen onnenlaakso, paratiisin palanen, joka kiehtoo silmät ja hurmaa mielen.
Laakso on suurempi kuin miltä se ensin näyttää, ja sen läpi virtaava,polveileva joki kätkeytyy siellä ja täällä tiheän viidakon helmaanja katoaa viimein rotkoon, joka on kuin halkeama kauniisti väritetynmaljan laidassa. Tuntuu kuin paikka olisi aiottu satujen haltioidenja hengetärten asunnoksi. Ympäröivien jyrkkien rinteiden väriloistohivelee silmää ja tasainen pohja on kuin kauneimman viheriänkirjokankaan peittämä. Kaikkialla näkyy heleitä täpliä, ja sielläja täällä pyrkii jokin alaston vuorenseinämä tahi suunnaton kallionkieleke turmelemaan paikan sopusointuisen kauneuden. Laajat viljelyksetsiintävät edempää ja jokin harmaantunut katto pilkottaa viidakonvehreydestä.
Mahtavia palmuja kasvaa kaikkialla, yksinään ja ryhmittäin. Niidentuuheat lehvät muistuttavat suunnattomia strutsinsulkia ja niidensolakat rungot ovat sileät ja valkoiset kuin jättiläissorvissamuovaillut ja sitten posliinisavella sivellyt. Koko Kubassa, lumoaviennäköalojen maassa, ei ole toista Yumuria, eikä luultavasti kokoavarassa maailmassa ole laaksoa, jonka kauneus olisi niin vaihtelevaja hurmaava. Teidän pitäisi nähdä se illan rauhassa laskevan auringonpunatessa sen rinteet, tahi varhain aamulla, kun yön sumut alkavathäipyä kuin unten häilyvät utukuvat — silloin ovat värit heleimmät— tahi myrskyn raivotessa, kun se peittyy sadekuuroihin ja palmuttaipuvat melkein maahan vihurien rynnistyksessä. Mutta näettepä Yumurinmihin päivän- tahi vuodenaikaan hyvänsä, on sen näkeminen saava teidätonnesta sanattomaksi, ja te vannotte, että paikka on ihanin, minkäihmissilmä on konsanaan nähnyt.
Solasta, josta joki laskee laaksoon, näette, Montserraten pyhäkönluona seisoen, korkean kukkulan, La Cumbren, jonka rinteiltä onmelkein yhtä hurmaava näköala. Oppaanne voi kertoa teille montatarinaa upeista kar