E-text prepared by Tapio Riikonen
AALLOTAR
Kertomus
Kirj.
FRIEDRICH DE LA MOTTE FOUQUÉ
Suomentanut V. Hämeen-Anttila
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
SISÄLLYS:
Esipuhe..
1. Ritari tulee kalastajan luo.
2. Undinen joutuminen kalastajalle.
3. Undinen löytyminen.
4. Ritarin seikkailut metsässä.
5. Ritarin oleskelu niemekkeellä.
6. Vihkiminen.
7. Mitä hääiltana edelleen tapahtui.
8. Häiden jälkeinen päivä.
9. Ritari viepi nuoren vaimonsa mukanaan.
10. Kaupunkiin asettuminen.
11. Bertaldan nimipäivä.
12. Lähtö vapaakaupungista.
13. Elämää Ringstettenin linnassa.
14. Bertaldan paluu ritarin kanssa.
15. Matka Wieniin.
16. Huldbrandin toinen rakkaus.
17. Ritarin uni.
18. Ritari Huldbrandin häät.
19. Ritari Huldbrandin hautaus.
Esipuhe.
Saksalaisten nuorromantikkojen piiristä, joiden loistokausi sattuisata vuotta takaperin, saavutti kait enimmin kansansuosiota paroonide la Motte Fouqué (1777-1843). Monen aatetoverinsa tavoinkoettaessaan jälleen herättää henkiin ritarillis-haaveellistataikamaailmaa hän kätevästi käsitteli useitakin kirjallisuudenmuotoja. Hänen pohjoismaiset sankaridraamansa sisältävät paljonkaunista, lyyrillisiä runoja ja sotalauluja sepitti hän oivallisia,ritariromaani "Taikasormus" on onnistunut ajankuvaus. Walter Scott,historiallis-romanttisen romaanin luoja, oli hänen ihailijoitansa.Aika on Fouquén teoksista säästänyt vain sen parhaan helmen;satunovelli "Aallotar" (Undine) yhäti viehättää lukijaa näytteenäyleisesti tutun tarinan taiteellisesta kertomisesta.
1. LUKU.
Ritari tulee kalastajan luo.
Siitä saattaa nyt olla jo useita satoja vuosia, kun eräänä kauniinailtana kerran istui ovensa edustalla vanha kelpo kalastaja verkkojansapaikkaillen. Asuipa hän kerrassaan viehättävällä seudulla. Vehmasnurmikko, jolle hänen majansa oli rakennettu, ulottui kauvas ulos isoonjärveen. Näytti siltä, kuin olisi niemeke ollut rakastunutsiniselkeään, ihmeen kirkkaaseen vedenkalvoon ja siksi siihentunkeutunut; mutta olisi voinut niinkin sanoa, että vesi se olilempivään syliinsä sulkenut kauniin kedon korkealla nyökkyilevineruohoineen ja kukkasineen sekä viileäkatveisine puineen. Toinen kävitoisen vieraaksi, ja siksipä juuri oli kaikki niin kaunista.
Ihmisiä tosin oli tällä sievällä seudulla vähän tai ei ollenkaantavattavissa, kalastajaa ja hänen huonekuntaansa lukuun ottamatta.Niemekkeen takana nimittäin kohosi hyvin sankka metsä, jonka synkkyysja vaikeakulkuisuus, samaten kuin ne eriskummalliset otukset jaaaveet, joita siellä kerrottiin liikuskelevan, kammottivat useimpiaihmisiä siksi paljon, ett'eivät sinne pistäytyneet muutoin kuinvälttämättömyyden pakosta. Vanha hurskas kalastaja kuitenkin kulkihäiritsemättömänä sen halki monet kerrat, ollessaan viemässä kauniinniemekkeensä äärillä pyytämiänsä maukkaita kaloja isoon kaupunkiin,joka ei ollut kovinkaan kaukana metsän tuolla puolen.
Metsän läpi taivaltaminen kävi hänelle helpoksi kait etupäässä siitäsyystä, että hänen mielessään liikkui tuskin mitään muuta kuinhurskaita ajatuksia. Sitä paitsi hän joka kerta, kun tunkeusipeljättyihin pimentopaikkoihin, tapasi soinnukkaasta kurkusta javilpittömästä sydämestä kajahutella hengellisiä lauluja.
Nyt tänä iltana verkkojensa ääressä istuessaan hän kuitenkin