E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
MARIE ANTOINETTE
Kirj.
CLARA TSCHUDI
Tekijän luvalla norjankîelestä suomentanut
Emil Mannstén
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-o.-y. Kansa,1910.
ENSIMÄINEN OSA:
MARIE ANTOINETTEN NUORUUS
1.
Arkkiherttuatar Maria Antonian syntymä. — Hänen kasvatuksensa. —
Ranskan tuleva kuningatar jättää kotinsa.
Puoli vuotta ennen seitsenvuotisen sodan alkua, marraskuun 2. päivänä1755, tärisytti eteläistä Eurooppaa hirveä maanjäristys. Lissabontuhoutui, kolmekymmentätuhatta ihmistä sai surmansa, ja kuninkaan sekäkuningattaren täytyi paeta linnastaan, joka luhistui raunioiksi.
Tämä tapahtui Kaikkien sielujen päivänä, jota vietetään rakkaittenvainajain muistoksi. Ja tänä päivänä syntyi Marie Antoinette.
Hänen vanhempansa olivat Toskanan Frans Stefan ja Itävallan Maria
Teresia. Kasteessa hän sai nimen Maria Antonia Josefine Johanna.
Elämä Maria Teresian hovissa oli yksinkertaista, melkeinpäporvarillista. Hovisäännöt eivät tosin olleet vieraita Burgissa jaSchönbrunnissa, mutta ei niillä erityisempää merkitystäkään ollut.
Jos eivät hovisäännöt olleet rasittavia, niin eipä toiselta puolenperhe-elämälläkään ollut erittäin huomattavaa sijaa Marie Antoinettenvanhempain kodissa.
Ranskan kuningatar puheli ilolla lapsuutensa päivistä; kumminkinnäyttää siltä kuin olisi hänen isänsä keisari Frans ollutlapsensydämelle läheisempi kuin hänen äitinsä.
Tottuneena hallitsemaan ja saamaan käskynsä täytetyksi, osasikeisarinna täydesti perheensäkin suhteen säilyttää kunnioitustavaativan aseman. Lasten häntä kohtaan tuntema pelko tukahdutti heidänrakkautensa. Ei koskaan sattunut, että he hänen läsnäollessaan olisivatunhottaneet hallitsijattaren seisovan heidän edessään.
Politiikalta ja hallitustoimilta ei Maria Teresia joutanut paljoapitämään huolta lapsistaan.
Henkilääkäri lähetettiin joka aamu tutkimaan arkkiherttuainja -herttuattarien terveydentilaa. Heidän huoneestaan hän lähtikeisarinnan luo, joka pienimpiin yksityiskohtiin saakka tiedustelilastensa vointia. Mutta itse näki hän aika-ajoin heidät tuskin useamminkuin kerran viikossa.
Heidän kasvatuksensa uskottiin hovimestareille ja kotiopettajille. Nämääiti itse valitsi ja valinnassaan osottikin suurta huolellisuutta;suurin piirtein määräsi hän sitäpaitsi opetuksen kulun. Muttasuunnitelmiensa täytäntöönpanoa hän vain poikkeustapauksissa valvoi. Jaopettajattaret, joiden ei tarvinnut peljätä äidillistä silmälläpitoa,olivat useimmiten liian helläkätisiä keisarillisten lasten suhteen.Marie Antoinetten ensimäinen naispuolinen opettaja sai eron, kun MariaTeresia eräässä tilaisuudessa tuli huomanneeksi, että kirjoituskokeet,joiden ilmoitettiin olevan hänen tyttärensä työtä, olivatopettajattaren itsensä suorittamia.
Kreivitär von Brandeisen, joka tuli eronsaaneen sijaan, piti paljonoppilaastaan, joka palkitsi hänen sydämelliset tunteensa; mutta hänkinoli liiaksi hemmotteleva lasta kohtaan. Kun hän joskus yritti näyttääankaralta ja luki nuhdesaarnan suosikilleen, niin saattoi jo pelkkäherttainen vastaus tai hyväily tehdä hänet lauhkeaksi ja myöntyväiseksikuten ennen.
Tämän naisen johdettavana oli Marie Antoinette kunnes täyttikaksitoista vuotta; itse hän piti suurena onnettomuutena, että hänetliian myöhään uskottiin tämän naisen huost