LEMMEN NÄYTTELIJÄTÄR
Romantillinen kuvaelma
Kirj.
AUGUST BLANCHE
Suomentanut
—r—r [Arvo H. Nurmi]
Tampereella,Edw. Lang'in kustannuksella,1884.
SISÄLLYS:
Alkujohto. Kerjäläinen.
Ensimäinen aikakausi. Kasvattitytär.
1. Pääsöliput.
2. Ilmoitus.
3. Maisteri.
4. Tarina kuoleman ristipojasta.
5. Mylläri.
6. Maisteri ja mylläri.
7. Kaksi kyyneltä.
8. Opettaja ja opettajatar.
9. Tarina kummallisesta puujalasta.
10. Rautavaaka.
Toinen aikakausi. Ensi lempi.
11. Jalka.12. Ääni.13. Amanda.14. Taivas selkenee.15. Uusia pilviä.16. Myrsky alkaa nousta.17. Aurinko menee mailleen.18. Hetkinen auringon säde.19. Myrsky pääsee valloilleen.
Kolmas aikakausi. Lemmennäyttelijätär.
20. Holvioikeus.21. Kapina.22. Muuan kohtaus.23. Muuan näky.24. Kultaristi.25. Aave.26. "Musta kyyhkynen."27. Olivia Heuser.28. Teaatterin ulkopuolella.29. Näytelmän jälkeen.
Neljäs aikakausi. Tytär.
30. Luu-valon vaikutus.31. Esittely.32. Virransaaressa.33. Kuistilla.34. Tarina.35. Maantiellä.36. Paviljongissa.37. Jälkimuistelmia erään suruharson johdosta.38. Eräänä aamuna.
Alkujohto.
Kerjäläinen.
Monias vuosi sitten nähtiin milt'ei päivittäin pohjoissilta-kaduuvasemmalla sivukäytävällä muuan nälkäinen, inhottavien repaleidenverhoama henkilö, jonka kasvot ohikulkevien sydämissä vaikuttivat sekäsäälimistä että kauhua.
Näissä kasvoissa, joiden kellastuneissa juonteissa näyttiihekatoamattomia merkkejä kurjuudesta ja likaisuudesta, oli kuitenkinsilmät, joilta monivuotinen kurjuus ei ollut voinut riistää niidenkaikkea syntyperäistä kiiltoa eikä elävyyttä.
Se, ken katseli näihin silmiin, kammahti välttämättömästi sitä rajuatulta, joka niistä leimusi, ja ihmistuntija ei olisi, tarjotessansasyvään kumartavalle kerjäläiselle almun, huomannut noiden sinertävienhuulien ympärillä kiitollisuuden herättämää hymyilyä, vaan selvintäivanaurua ja mitä ilmeisintä ylenkatsetta sekä ihmiskuntaan ettäitsehensä.
Joka päivä kulki tuo kurja pitkin kuningattaren katua, pysähtyi erään,sen varrella olevan mitä suurimman huonerakennuksen edustalle jatuijotti akkunaan, jonka tehtyä hän ivallisella naurulla riensi sieltäpois yöksi palataksensa kurjuuteensa sekä kerjätyt äyrinsä johonkuhunSkinnarvik'in kaupunginosassa olevaan mitä syrjäisempään mökkiin.
Tuossa Kuningattarenkadun varrella olevassa huoneuksessa asui erässangen rikas miesi, jonka loistavassa etehisessä moni komeastipuettu henkilö sydän kurkussa odotteli; mutta silloin, kuu tuo rikasmiesi kohtasi mainitun kerjäläisen, vapisi hän, sillä varmaan eikukaan ymmärtänyt paremmin kuin hän, mitä silmäys noista pääkalloonvajouneista silmistä tarkoitti. Monta kertaa näkivät tuon pohatanvieraat tahi palvelusväet arvossa pidetyn isäntänsä säpsähtävänja rientävän pois akkunasta ja kun he, tästä hiukan hämmästyneinätahi uteliaina, katsoivat kadulle, eivät he huomanneet mitään muutaerinomaista kuin kerjäläisen, jolla oli niin ihmeellinen silmäys.
Hiukan vähemmän kuin puoli vuotta sitten kuoli tuo onnetoin, jättäensielunsa vanhurskaan Tuomarin haltuun ja ruumiinsa leikkely-huoneesen,tullakseen kumminkin kuoltuansa joksikin hyödyksi maailmassa; mut