E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Toini Swan
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1921.
I. Carey-äiti.
II. Poikaset.
III. Yhteinen nimittäjä.
IV. Särkynyt piiri.
V. Mitä on Julialle tehtävä?
VI. Nancyn tuuma.
VII. "Vanhat eläimet uuteen asuun."
VIII. Beulahin linnan ritari.
IX. Gilbert lähettiläänä.
X. Careyn perhe muuttopuuhissa.
XI. Hartaushetki uuden kodin kynnyksellä.
XII. Ann-serkku.
XIII. Liian täydellinen.
XIV. Neuvotteleva raha-asiainkomitea.
XV. Me kuulumme Beulahiin.
XVI. Postilaukku.
XVII. Tuhattaituri.
XVIII. Lordien huone.
XIX. Vanhaa ja uutta.
XX. Maalattu huone.
XXI. Kulmikas perhe.
XXII. Kumminlahjoja.
XXIII. Lähellä hohtavaa muuria.
XXIV. Kirje Saksasta.
XXV. Oliven ensimmäinen voitto.
XXVI. Eläintieteellinen isä.
XXVII. Tupaantuliaiset.
XXVIII. 'Tibi splendet focus'.
XXIX. Kun työ ja huone kaunihilta näyttää.
XXX. Kotisoppi.
XXXI. Pilviä ja päivänpaistetta.
XXXII. Uskaliaita yrityksiä.
XXXIII. Hamiltonin äidin syntymäpäivälahja.
XXXIV. Nancyn ensimmäiset tanssiaiset.
XXXV. Tulipunainen ruusuköynnös.
"Vähitellen saapui paikalle parvi myrskylintuja, Carey-äidin omiapoikasia. Ne liitelivät eteenpäin kuin pääskysparvi, hyppelivät jakiikkuivat laineilla, ja nostelivat pikku jalkojaan niin sirosti, ettäTom siinä tuokiossa rakastui niihin."
Nancy herkesi lukemasta ja laski kädestään arkihuoneen pöydälleVetten pienokaiset [Charles Kingsbyn teos]. "Nyt ei lueta enempää,Peter-lintu", sanoi hän. "Äiti kuuluu tulevan."
Oli kylmä, kolea päivä lokakuun lopussa. Itätuuli puhalsi vinhasti jailmassa oli talven tuntua. Kapteeni Careyn asunnon edustalla odottiajuri matka-arkku vieressään ja vastakkaisista ikkunoista kurkistelivatnaapurit odottava ilme kasvoillaan.
Rouva Carey astui portaita alas Gilbertin ja Kathleenin seuraamana.Gilbert kantoi äitinsä pientä matkalaukkua ja vaippaa, Kathleen hänensateenvarjoansa ja pikku Peter riensi portaitten alapäähän pientävoileipärasiaa rintaansa vasten likistäen.
Rouva Careyn katse ei nyt ollut suloisen tyven kuten tavallisesti,vaikkei mikään voinut tykkänään samentaa suloista, hempeätäarvokkaisuutta hänen kasvoiltaan ja olennostaan. Kun hän nyt nopein,varmoin askelin joukkonsa seuraamana astui portaita alas, näytti hänoikein ihanne-äidiltä. Hän oli pitkä, kaunisryhtinen, korkeapovinennainen ja hänen kirkkaat silmänsä sekä raitis hipiänsä ilmaisivatonnellista, tyytyväistä, toimintahaluista naista, joskin hänensilmissään ja huulillaan juuri tällä hetkellä piili tilapäistälevottomuutta.
"Ajuri on saapunut liian aikaisin", virkkoi hän; "mennään vieläviideksi minuutiksi arkihuoneeseen. Kymmeniä kertoja olen jo heittänythyvästi ja suudellut teitä, mutta eipä taida valmista tulla ennenkuinolen kadonnut näkyvistä."
"Oi, äiti, äiti, miten voimme päästää sinut lähtemään", vaikeroi
Kathleen.
"Kitty! kuinka saatat!" huudahti Nancy. "Vähät meistä, kun äidin onlähdettävä vaivalloiselle matkalle ja isä on niin sairas.