Produced by Tapio Riikonen
eli Turha varovaisuus
Kirj.
Franskan kielestä suomentanut K. Cronstedt
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879.
Henkilöt:
KREIVI ALMAVIVA, Espanjan grandi.
BARTHOLO, lääkäri.
ROSINA, hänen holhottinsa.
FIGARO, parturi.
DON BAZIL, musikin-opettaja.
LA JEUNESSE, |
L'ÉVEILLÉ, | Bartholon palvelijoita.
YKSI NOTARIUS.
YKSI TUOMARI.
OIKEUDENPALVELIJOITA ja KÄSKYLÄISIÄ soitoilla.
Tapahtumapaikka: Sevilla; ensimäisessä näytöksessä kadulla Rosinanikkunain alla, sitten Bartholon asunnossa.
Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta, jonkamuotokuvan näemme alkulehdellä ja jonka viimeisen yön hedelmä tässäilmestyy, herätti se kaipausta ei ainoastaan niissä, jotkasukulaisuuden ja ystävyyden siteillä olivat häneen liittyneet, vaanvarmaankin kaikissa, joille työ meidän kansallisen sivistyksemmepuolesta on kallis ja rakas. Tuoni oli kylmänkiiltävälläviikatteellansa katkaissut elämän niin toivorikkaan, oli riveistämmetemmannut pois taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedtottanut ensimmäiset itsenäiset askeleensa elämän uralla, kuin jo silmäsammui, veri jäähtyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista päivää,peittyi surupilviin.
Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingissä v. 1860 Tammikuun27 p. Hänen vanhempansa olivat Yhdyspankin tirehtööri, vapaherra JuhanaCronstedt ja tämän vaimo, vapaherratar Olga Beatrice Cronstedt. NuoriKaarle sisäänkirjoitettiin kymmenvuotiaana Helsingin ruotsalaiseenyksityislyseoon ja jatkoi siinä sillä menestyksellä lukemistansa, ettähän ylimmäisestä luokasta ensimmäisenä päästettiin yliopistoon 15 p.Toukok. v. 1878. Jo kouluajallaan hän osoitti harrasta halua toimiakansan hyväksi. Niinpä hän usein jakeli isänsä maatilalla olevillepalvelijoille huvittavia ja hyödyllisiä kirjasia; mielellään oleskellenkansan parissa hän tuli sen rakkaaksi ystäväksi, koska hän kertoelisille opettavia asioita. Eipä hän aikoinaan olisi epäillyt antautuakansakoulun opettajan raskaasen toimeen. Ja kun hänen käsitteensäenemmän kehkeyivät ja antoivat ikään kuin tukea nuorukaisenepämääräisille tunteille, niin tämä kansanharrastus muodostuikansalliseksi harrastukseksi. Hänen vielä koulupenkillä istuessa syttyihänessä palava halu oppia Suomen kieltä; ja lienee joskus sattunutniinkin, että muut aineet saivat kärsiä sen rinnalla.
Tämä hänen mielihalunsa kasvoi vaan ja vahvistui, kun hän oli jättänytkoulun. Ahkeran työn perästä oli tullut se suloinen hetki, jolloinnuorukainen hehkuvin mielin kiinnittää ylioppilaslyyryn lakkiinsa.Yht'äkkiä on koulun ahdas piiri laajentunut rajattomiksi. Loitollanäkee hänen innostunut silmänsä suurten maalien viittaavan, nuoruudentäydelle voimalle hän huomaa avaroja aloja olevan valloitettavana. Vaannäitä ylioppilaan idealia ei suinkaan saavuteta siten, että niitä vaankädet ristissä ihaillaan. Paljaisin haaveksimisiin Cronstedt eityytynytkään, sillä raitis ja uhkuva elonvoima asui hänessä. Tuskin olihän muutamia päiviä ollut ylioppilaana, ennen kuin hän ryhtyi toimeen,jonka kautta hän tahtoi harjautua Suomen kieleen samalla kuin kantaakortensa isänmaalliseen työhön. Perehtyneenä Franskan kieleen rupesihän entisen, rakastetun opettajansa, maisteri F. W. Rothstenin johdollasuomeksi kääntämään Alfred de Vignyn mainiota romaania Cinq-Mars.Tällainen tehtävä tarjoo suuria vaikeuksia sillekin, joka lapsuudestaantuntee kansa