Produced by Tapio Riikonen
Kertomus mereltä
Kirj.
Suomensi —o. —ai—
Tampereella,
Hj. Hagelberg'in kustannuksella 1886.
Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa.
I. Vanha Jan Juhl Aa-vuonossa. — Sillikuningas. — Kylän kuningas
II. Juhl'in veneen Kolumbusmatka
III. Rakkaus ja sillit
IV. Minäkö taipuisin? — en, ennen tahdon murtua!
V. Hän pesee ja pestään
VI. Mietteitä viistopurjeen juurella
VII. Hai-kala
VIII. Rejer on sekä herättäjä että puunhakkaajana
IX. Rejer'iä kärvennetään ystävyyden ahjossa
X. Rejer tutkii ensimmäistä perämiestä, ja löytää liian
pian pohjan
XI. Ystävyys ja rakkaus
XII. Liian myöhään, neiti Rördam!
XIII. Rejer ohjaa Hammernäs'iä kohti
XIV. Taloudellisia kokemuksia
XV. Sillikuningas
XVI. Eteenpäin!
Vanha Jan Juhl Aa-vuonossa. — Sillikuningas. — Kylän kuningas.
Ympäri vuonojen levisi huhu, että kummallinen kala oli saatu. Se olisen ja sen näköinen, toiset sanoivat sen olleen yhdeksän, toisetkahdeksantoista kyynärän pituisen, muutamat taas luulivat sitä vieläkinpitemmäksi. Se oli saatu rannalta Karnön ulkopuolelta, se olipäältäpäin loistavan sininen, punasinervä ja tulipunainen, niinkuinloistava taivaankaari, altapäin hohtavan valkoinen kuin hopea japäälaella oli sillä pilkku, tulenvärisen kruunun näköinen.
Luultiin sen olevan sillikuninkaan ja ennustavan äärettömän rikastakalan saalista.
Ihmiset, suuret ja pienet kokoontuivat, kohta kun joku vene vaanlähestyi rantaa, jäisille, aukeille, tuulisille mäille, mistä heparaiten taisivat katsella yli vuonon, — huippumyssyt päässä,paitahihasillaan, ja hameisillaan, aivan niinkuin jokainen tuli suoraantyöstänsä. Tämä muistutti väkijoukosta sunnuntai-iltapäivin, ainoastaansillä eroituksella, ett'ei kukaan nyt ajatellut pukuaan naapurientähden. Arvattiin ja luultiin, ennustettiin, otaksuttiin jaarveltiin…
Kun huhu levisi enemmän, alkoi jokaisen veri kuohua ja mielikuvituskiihtyä … jokaista vaivasi ikäänkuin kullanhimo. Kahden, kolmenvuoden jälkeen, jolloin sillin pyyntö oli huonosti onnistunut,nostettiin taas kysymys, ryhdyttäisiinkö silliä pyytämään jauskallettaisiinko sitä varten uhrata kovalla työllä ansaitut viimeisetroponsa. Torppari tahtoi myödä lehmänsä ja puolet veljen-osastaan,hankkiakseen itselleen meripukuja ja ruokavaroja, talonpoika jatilallinen tahtoivat myödä hevosensa, ottaa lainan ja käyttää viimeisetrahansa veneen, verkon ja vaatteiden ostamiseen ja nuotan lainanmaksamiseen, — ja niin paljon kuin oli mahdollista jokainen koetellaottaa velaksi maakauppiaalta.
Toiset seisoivat miettiväisinä, toiset taas puhuivat innokkaasti, jauseampien puheesta kuului, että jotain ihmeellistä, satumaista saalistaodotettiin.
Eihän suinkaan "helminauhat" turhan tähden jo ennen Mikonpäivääajelehtineet vuonossa rivittäin niinkuin kirkkaat, punaiset sillinsilmät; se ennusti sillin saalista.
"Jokainen ymmärsi nyt, että jotain seuraisi sillikuningasta. Kun vanhakoira haukkuu, täytyy pitää silmät auki…"
Yhä enemmän oli kuin ilmassa oleva sähkö olisi heidät hurmannut jakiihoittanut.
Mitä enemmän huhu levisi vuonoihin, sitä kummallisemmaksi se muuttui jalopulla niin