KOTIKUUSEN KUISKEHIA

Kertoellut
Theodolinda Hahnsson

Ensimmäisen kerran julkaissut
G. W. Edlund 1884.
Digitalisoitu kolmannesta painoksesta,
jonka on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1920.

Nämä "Kotikuusen Kuiskehet" tuovat terveisiä kirjallisuutemmevarhaisilta aamuajoilta. Sellaisina ne varmaan vielä löytävät ystäviä,jotka ymmärtämyksellä osaavat niitä kuunnella. "Kansani hyväksi nekirjoitin", lausui kirjan tekijä kuolinvuoteellaan.

Kirja on painettu melkein muuttamattomana toisen painoksen mukaan; vainsilmiinpistävimpiä kielellisen kehityksen ja oikeinkirjoituksen y. m.vaatimia pieniä korjauksia on hellävaroen tehty.

SISÄLLYS:

I. NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA:

Kuuselan Kukka……………………………..9
Kaksoisveljekset…………………………..77
Muistoja Naantalista………………………189
Mäkelän Liisu…………………………….291
Haapakallio………………………………354
Torpan tyttö……………………………..397
Pitkänniemen synty………………………..414
Rikas köyhänäkin………………………….421
Juhannusaatto mummon luona…………………426
Köyhäinmajassa……………………………444
Mitä koski kohisee? Mitä kuuset kuiskailee?….452

II. NÄYTELMIÄ:

Ainoa hetki………………………………459
Savonjääkäri……………………………..483
Viinantehtailija………………………….512

I

NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA

KUUSELAN KUKKA.

1. NIEMEN UKKO.

Pohjois-Suomessa oli meren rannalla kaunis Niemen talo, jota hallitsikuudenkymmenen vuoden vanha ukko. Tämä talo ei ollut iso, mutta senhaltija oli kuitenkin rikas ja mahtava, sillä hän oli uutterasti työtätehnyt, ja erittäinkin oli hän kalanpyynnillä rikastunut, silläkalansaalis oli hyvä, ja ukko lähettikin aina joka vuosi saaliistansamonta veneellistä Ruotsiin, josta sai kiiltävät riksit takaisin.

Vanhanpuolisella iällä oli ukko ottanut itsellensä nuoren, kauniin jahempeän vaimon, jota hän paljon rakasti, mutta jolta hän myös paljonvaati. Ukko oli aina tottunut olemaan itsevaltaisena hallitsijanatalossaan, ja niin tahtoi hän vieläkin olla, vaikka nuori emäntäkintaloon tuli. Hän oli vankka mies sekä ensimmäinen joka työssä; ja koskaisäntä kävi edellä, ei ollut emännän eikä palkollisten jälkeen jääminen;mutta emäntä oli heikko ja tuli liiasta työstä vielä heikommaksi.Naapurit kyllä varoittivat isäntää antamasta emännän liioin rasittaaitseänsä, mutta silloin vastasi ukko: »Lapseni (niin nimitti häntavallisesti vaimoansa) annan minä työllä voimiansa vahvistaa, jaseuratkaatte muutkin esimerkkiäni.» Vaan nuori vaimo lakastui, ja piantäytyi isännän saattaa hänen kalpea ruumiinsa hautaan.

Valitusta ei kukaan kuullut isännältä, kaikki vain teki hän samassavakavassa järjestyksessä kuin ennen, mutta silloin, kun hän haudaltapalasi, läksi hän oitis vähäistä kätkyttä kohti, jossa pienokainenpoikansa makasi. Syvä huokaus nousi hänen rinnastansa, silmissänsäkiilsi jotain oudon näköistä, harvaan putosi muutamia raskaitakyyneleitä pojan vuoteelle, ja hän lausui: »Lapseni, paljon on Jumalaminulta ottanut, mutta vielä enemmän sinulta. Suloinen, hellä äitisi onpoissa, jä jäljellä vain kova, jäykkä isä.» Mutta vuoden vanha lapsikätkyessä hymyili isällensä eikä tietänyt kaipauksesta mitään.

...