Kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1921.
1. Kolttain maille. 2. Suomalaisia uudisasukkaita Kuollan-Lapin sydänmaissa. 3. Kuollan-Lapin syrjääneistä ja samojeedeista. 4. Koltat ja heidän tarinansa. 5. Kolttain asuinpaikat. 6. Kolttain rakennukset. 7. Kalastuksesta. 8. Metsästyksestä. 9. Poronhoidosta.10. Porojen varasteleminen.11. Lampaanhoito.12. Ruokatalous.13. Naiset käsitöissä.14. Miehet askartelemassa.15. Kesäpäivä koltan asunnolla.16. Oikeauskoinen koltta.17. Vanhan uskon peruja.18. Häätapoja, perinnönjakoja ja perhe-elämää.19. Lastenhoidosta.20. Taudit, kuolema ja hautaaminen.21. Kolttain kielestä ja kansanrunoudesta.
Jo kesällä 1910 jouduin ensi kerran kosketuksiin Venäjänlappalaisten, kolttien kanssa. Seurasin silloin insinööri J.H. Luomanjohtamaa retkikuntaa, jonka toimena oli Suomen ja Venäjän välisenrajan uudestaan avaaminen ja puhdistaminen Kuhmoniemen seuduiltaaina Patsjoen taakse, Norjan rajaan asti. Tavattiin siellä,Tshyosadshe-tunturin takana, kolttaukko, Ontrei Fofonov, joka asuilähellä Suomen rajaa, Madzas-jaurin rannalla, ja hänen talossaanvierailtiin yökausi sekä taas paluumatkalla istuskeltiin sateineniltapäivä kastuneita vaatteita kuivaillen. Silloin tein jo ensimmäisetkohtalaiset muistiinpanoni ja otin ensimmäiset kolttakuvani.
Ja rannatonta kolttien erämaata saatiin Lapin korkeilta rajatuntureiltajoka päivä katsella, ja nähdä yksinäisten savupatsaiden kohoavan sensalaperäisistä metsistä.
Lappi otti rajamiehen silloin melkein lumoihinsa.
Vasta vuosien päästä, kesällä 1914, pääsin uudelleen Lappiin jakolttien maille. Silloin sain Suomalais-ugrilaisen Seuran jaAntellin valtuuskunnan matkarahoilla tehdä kesäkautisen retkenSuonikylän ja Nuortijärven kolttien asuma-alueille. Matka käviInarinjärven kaakkoiskulmasta, Nellimistä, Sulkus-jaurin kautta ylirajan Puoldzig-jaurille ja sieltä sitten Luttojoen pohjoispuolellaolevia suuria ja pieniä erämaajärviä ja jokia, jänkiä, sydänmaita jatuntureita Suonikylään, kolttien talviseen asumapaikkaan, ja sieltäedelleen Lutolle, Tshuörve-jaurille. Täältä taas laskin suurta Luttoaläpi Vuolu-jaurin mahtavalle Nuortijärvelie ja Tuulomalle.
Nuortijärveltä kävi paluumatka takaisin Tshuörve-jaurille, ja sieltätaas halki Luton eteläpuolisten erämaiden ja suurien tunturi-järvien.— Loun-jaurin, Vuenni-jaurin, Kallu-jaurin — monia kymmeniä virstojatiettömiä selkosia pitkin. Ja sitten taas poikki Luton pohjoisillesydänmaille ja sydänmaajärville, Nevsi-jaurille, Kallu-jaurille,Tshuokkel-jaurille ja viimein Madzas-jaurille, Fofonovien kesäkentille.Madzas-jaurilta palasin rajan ylitse Suomen puolelle, Sulkus-jaurilleja Inarille.
Tämän koltanretken tuloksia ovat enimmät seuraavan esityksen tiedoistaja kuvista.
Mutta olen sitten jälkeenpäinkin muutaman kerran saanut kolttatietojaniverestellä ja lisäillä. Niinpä vapaussotavuonna 1918 jouduin kokokevät- ja kesäkaudeksi maamme koillisille kulmille Kuusamoon jaKuolajärvelle. Siellä sain tutustua Kuollan-Lapin eteläisiinkulkureitteihin, koillisten erämaiden korpijokiin, japaikkakuntalaisilta sekä rajan takaa, Muurmannilta, saapuvilta"yliloikkareilta" karttui monia tietoja Akkalan ja Imandran,Hirvasjärven, Nuortijoen ja Jaurujoen koltista ja rajantakaisistasuomalaiskylistä. Sain siellä myöskin hauskoja lisätietojaKuollan- Lapin sydänmaissa asus