Kirj.
H. C. Andersen
Suomentanut
Maila Talvio
Suomennostyö on suoritettu Suomalaisen Kirjallisuuden
Edistämisrahaston avustuksella.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1927.
Kummisedän kuvakirja.
Rääsyt.
Vänö ja Glänö.
Kuka oli onnellisin?
Dryadi.
Kana-Kreetan perhe.
Ohdakkeen kokemukset.
Sepä oli keksintö.
Onni voi piillä puupalikassa..
Pyrstötähti.
Viikonpäivät.
Päiväpaisteen tarinoita.
Vaarinisä.
Kynttilät.
Tavattomin.
Mitä koko perhe sanoi.
Tanssi, tanssi tyttisein.
Suuri merikäärme.
Puutarhuri ja herrasväki.
Kirppu ja professori.
Mitä vanha Johanna kertoi.
Portinavain.
Rampa.
Täti hammastauti.
Kummisedän kuvakirja.
Kummisetä osasi kertoa tarinoita paljon, ja pitkiä tarinoita, hän osasileikata ja piirtää kuvia, ja kun päästiin likemmä joulua, otti hänesiin kirjoitusvihon, jossa oli puhtaat valkoiset lehdet: näille hänliimasi kirjoista ja sanomalehdistä ottamiaan kuvia. Jolleivät nämäriittäneet siihen, mitä hän aikoi kertoa, niin hän itse piirsi lisää.Sain pienenä monta sellaista kuvakirjaa, mutta kaikkein kaunein olikuitenkin kuvakirja »siitä mainiosta vuodesta, jolloin Köpenhamina saikaasun hylkeenrasvaIyhtyjen sijaan», ja tämä oli merkitty ensimmäisellelehdelle.
— Tämä kirja täytyy säilyttää oikein hyvin, sanoivat isä ja äiti, — sensaa ottaa esiin vain juhlatilaisuuksissa.
Kanteen oli kummisetä kirjoittanut:
»Tämän kirjan huoleti repiä saa. pikku ystävät tehneet on hullumpaa.»
Hauskinta oli, kun kummisetä itse näytteli kirjaa, luki runot ja muunkirjoituksen ja samalla kertoi paljon lisää. Silloin tarinasta tulijuuri oikea tarina. Ensimmäiselle lehdelle oli liimattu »Lentävästäpostista» leikattu kuva, missä nähtiin Köpenhamina »Runde Taarneineen»,ja »Frue Kirkeineen», vasemmalle oli liimattu vanhaa lyhtyä esittäväkuva, johon oli kirjoitettu: »rasvaa», oikealla oli kandelaaberi, johonoli kirjoitettu: »kaasua».
— Siinä on ohjelma! sanoi kummisetä, — se on johdanto tarinaan,jonka saat kuulla. Sen olisi myöskin voinut esittää kokonaisenahuvinäytelmänä, kunhan se vain olisi voitu esittää: »Hylkeenrasva jakaasu eli Köpenhaminan elämä ja olot». Se on hyvin hyvä otsake. Aivanalhaalla lehdessä nähdään vielä pieni kuva, jota ei ole niin helppoymmärtää, minkätähden selitän sen sinulle. Se on manalanhepo. Senolisi pitänyt joutua vasta kirjan loppuun, mutta se on juossut edellesanomaan, etteivät johdanto, keskiosa eikä loppu kelpaa mihinkään. Seolisi osannut tehdä sen paremmin, jos se olisi voinut sen tehdä. Kas,manalanhepo on päivällä sanomalehdessä liekaan pantuna, se hätyytteleepalstoilla, joiksi niitä nimitetään, mutta illalla se pääsee ulos jaasettuu silloin runoilijan oven eteen hirnumaan, että siellä sisälläasuvan miehen on kuoltava. Mutta hän ei kuitenkaan kuole, jos hänessäon oikeaa elämää. Manalanhepo on miltei aina eläinraukka, joka eilöydä omaa itseään, joka ei tule toimeen, jonka täytyy hankkia ilmaaja ravintoa kuljeskelemalla ja hirnumalla. Olen varma siitä, ettei hänensinkään pidä kummisedän kuvakirjasta, mutta saattaa se sentään ollasen paperin arvoinen, joka on kirjaan mennyt.
Tässä on kirjan ensimmäinen lehti, siinä on ohjelma.
*