Kokoeli ja toimitti
Ad. Neovius
Porvoossa,Werner Söderström,1893.
Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementinLempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässäSuomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orjaeli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsäMikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelaneli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmatkreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meniParaske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle;k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonkatalonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin(= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassaja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksinuoruutensa aikana "korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinutmitä osaan" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojenluku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja jaitkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensäon 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.
Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänäteoksessa "Suomi 19:lla Vuosisadalla" siv. 53.
Lyhennyksiä:
kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P =Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovatlähteneet.
Kalevalan I Runo
1. Tantsu-virsi.
Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)
aivoin on ajattelevat, (I: 2.)
mitäs käynen laulamahan,
ja kuta kujertamahan,
5 kuin ei mitään miitittynä,
ei oo kutaan kuin sanella;
millä lailla mie nyt laulan,
kulla lailla kuikuttelen?
pannaan nyt parempi nuotti,
10 luuaan nuotti notkeampi,
tasaisillen tantsijoille,
kepiöillen keikkujille;
tuossa tantsivat tasaiset,
tuossa lystit lyyhäjävät;
15 ei oo porkat polvi-luissa,
kannukset jalan-terissä,
seiväs selkään ei siottu,
havu-vars' ei hartioihin;
voi, nuo herjat, kuin on sorjat!
20 voi, kuin herjat heitteleivät!
yhen muotoiset molemmat,
yhtä kahtaa kumpaisetkin;
noill' on Luoja varren luonut,
Jumala kuvan kyhännyt,
25 luonut Luoja luokin varren,
antan't on tajun tasaisen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 1.
Tantsuvirret laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivathäät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'eitanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan"perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoastikaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä"siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoansäkeen perästä "laaritus". Näillä lauluilla on monenlaatuisianuottia (vrt. säk. 9-10), joita "kannatuksen" (eli laarituksen)mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-","h