Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
PAHOLAISEN SILMÄ
Kirj.
Øvre Richter-Frich
Suoment. W. F. I.
Porissa,Otto Andersin'in kustannusliike,1924.
I.
SHAKINPELAAJAT.
Tapahtuipa kerran — ja samoin on tapahtunut usein — että kolmepohjoismaista taiteilijaa löi tuumansa tukkoon Parisissa ja elostelikolme päivää yhteen menoon. Raudanlujalla johdonmukaisuudella hekaatoivat sisäänsä suuret määrät hyvää ja huonoa väkiviinaa. Hehäiritsivät aamukahviloita, tappelivat pika-ajurien kanssa ja tuottivatvaivaa poliisikonstaapeleille Sacré-Coeurista aina Belfortin leijonaansaakka. Mutta he putosivat aina jaloillensa. Niin tekevät pohjoismaisetmatkailijat aina — elleivät jonkun erityisesti katalan onnettomuudenvuoksi joudu tutkimaan poliisivankilaa.
Kolmantena päivänä viiden ajoissa he syystä tai toisesta menivät Caféde la Régenceen. He olivat harvasanaisia, juhlallisia ja humalastajäykistyneitä. Näytti siltä, kuin he eivät voisi välttää kohtaloaan.Katsomatta oikealle tai vasemmalle syöksyivät he suoraapäätä senshakkipöydän luo, jossa Napoleon I aikoinaan pelasi. He istuutuivat,järjestivät pelinappulat ja aloittivat pelin miettiväisen näköisinä.
Totiset herrat herättivät suurta huomiota. Arveltiin heidän olevanhyvin eteviä shakinpelaajia, koska olivat uskaltautuneet luutnanttiBonaparten rauhoitetun pöydän ääreen. Oliko siinä ehkä Tarrasch taikerrassaan itse Lasker?
Joukko innokkaita katselijoita kokoontui pöydän ääreen. Heitäkatseltiin hämmästyneinä. Tässä oli ilmeisesti kysymyksessä aivanuusia järjestelmiä. Pelin alku oli jotakin ainutlaatuista shakkipelinhistoriassa. Kumpikaan ei luovaillut eikä väistynyt askeltakaan.Molemmat pelaajat teurastivat toistensa pelinappuloita, niin että sitäoli ilo katsella. Talonpojat, hevoset, juoksijat ja tornit kaatuivat,ja kuningattaret poistettiin mitä rauhallisimmin.
Katselijain silmät kävivät lautasen suuruisiksi, kun kaksiviimeistä talonpoikaa teki itsemurhan ja kuninkaat kaikessamajesteetillisuudessaan kahden seisoivat taistelutantereella.Innostunut joukko veti helpotuksen huokauksen. Hauska peli!…
Mutta mitä oli tekeillä? Shakinpelaajat eivät näyttäneet tahtovanlopettaa. Nyt vasta vaikeudet alkoivat oikein toden teolla. Pelaajatsiirtelivät heidän majesteettejaan liikuttavalla huolellisuudella.Maailmansodan päättymisestä saakka ei ole nähty mokomaa itsevaltiudensiirtyilemistä. Toinen kuningas ajoi toista takaa ympäri kokoshakkilaudan. Silloin pakeneva kuningas yht'äkkiä rupesi hyökkäämään…
Siiloin katselijat lopulta kävivät viheriäisiksi raivosta. Heistä siistehtiin pilkkaa?…
Sen jälkeen on oltu varovaisia shakkipelin katselemiseen nähden Café dela Régencessä. Ja Napoleonin pöydässä on kielletty pelaamasta. Muttaeräänä päivänä, monta vuotta edelläkerrotun jälkeen, tärisytti Café dela Régenceä seuraava tapaus.
Kaksi ulkomaalaista tuli shakkihuoneeseen. He olivat keski-ikäisiä,tunnettua kansainvälistä tyyppiä olevia miehiä. Paheiden leimaamia,juoponnäköisiä, tunnusmerkillisiä rosvonaamoja. Mutta he pelasivatshakkia erinomaisesti — se oli ilmeistä. Niinpä kerääntyi varovainenjoukko noiden pelipöydässä istuvien vaiteliaiden herrojen ympärille.He pelasivat sisilialaista peliä, ja katselijat olivat ihastuneetmolempien pelaajien nopeuteen ja täsmällisyyteen. Pelatessaan hejoivat ahkerasti, ja heidän vieressään oleva whiskypullo tyhjeninopeasti. Sitten alkoivat pelaajatkin käyttäytyä tyynemmin. Pelioli joutunut ratkais