Produced by Tapio Riikonen
ANTONIUS JA CLEOPATRA
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1895.
Näytelmän henkilöt:
MARCUS ANTONIUS |
OCTAVIUS CAESAR | triumviireja.
M. AEMILIUS LEPIDUS |
SEXTUS POMPEJUS, |
DOMITIUS ENOBARBUS, |
VENTIDIUS, |
EROS, | Antonion seuralaisia.
SCARUS, |
DERCETAS, |
DEMETRIUS, |
PHILO, |
MAECENAS, |
AGRIPPA, |
DOLABELLA, | Caesarin seuralaisia.
PROCULEJUS, |
THYREUS, |
GALLUS, |
MENAS, |
MENECRATES, | Pompejon seuralaisia.
VARRIUS, |
TAURUS, Caesarin ylipäällikkö.
CANIDIUS. Antonion ylipäällikkö.
SILIUS, sotaherra Ventidion armeijassa.
EUPHRONIUS, airut.
ALEXAS, |
MARDIANUS, | Cleopatran palvelijoita.
SELEUCUS, |
DIOMEDES, |
Tietäjä.
Talonpoika.
CLEOPATRA, Egyptin kuningatar.
OCTAVIA, Caesarin sisar, Antonion puoliso.
CHARMIANA, | Cleopatran naispalvelijoita.
IRAS, |
Sotapäälliköitä, sotamiehiä, lähettiläitä y.m.
Tapaus eri osissa Rooman valtakuntaa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Aleksandria. Huone Cleopatran hovilinnassa.
(Demetrius ja Philo tulevat.)
PHILO.
Tuo päällikkömme lemmenhurma yltyy
Jo määrättömiin. Ylväs silmä, joka
Välähti taajaa sotarintaa pitkin
Kuin pantsaroittu Mars, nyt luo ja kiintää
Katseensa jumaloivan hartauden
Kellervän tummaan otsaan. Sankar'sydän,
Jok' ottelujen pauhinassa särki
Sopansa paulat, miehuutensa kieltää
Ja viuhkana nyt vain ja palkehena
Himoja mustalaisen jäähdyttää.
Kas, tuossa ovat!
(Torventoitauksia. Antonius ja Cleopatra seurueineen
tulevat; kuohilaat leyhyttelevät viuhkoilla Cleopatraa.)
Tarkkaa vain, niin näet,
Kuin maailman on kolmas pylväs tullut
Narriksi porton; katso vain ja huomaa!
CLEOPATRA.
Tää lempeäkö? Sano siis sen määrä.
ANTONIUS.
Vaivainen lemmestään voi laskun tehdä.
CLEOPATRA.
Min' asetan sun lemmellesi määrän.
ANTONIUS.
Luo ensin uusi maa ja uusi taivas.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.
Roomasta uutisia!
ANTONIUS.
Kiusallista!
Lyhimmin siis!
CLEOPATRA.
Ei, kuule heit', Antonius!
Vihoissaan ehk' on Fulvia; tai kenties
Tuo liemenparta Caesar mahtikäskyn
Sinulle lähettää: »Tee tuo tai tuo!
Tuo valta valloita, tuo vapauta!
Ja oiti, muuten voi sua!»
ANTONIUS.
Mitä, armas?
CLEOPATRA.
Kenties — ei, tietystikin — tääll' et olla
Saa kauemmin; pois Caesar sinut kutsuu.
Siis häntä kuule! — Mik' on Fulvian haaste —
Caesarin, tarkoitin — ei, kumpaisenkin?
Siis kutsu airuut. — Punastut, Antonius!
Niin totta kuin Egyptin olen valtias,
Tuo puna veroa on Caesarille,
Tai maksaa poskes sillä häpeänsä
Tuon Fulvian räikän nuhteista. — No, airuut!
ANTONI