Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Eräitä hänen elämyksiään maaseuduilla ja kaupunkipaikoissakin
Kertonut yhteiskoululainen Napoleon Bonaparte Kenonen
Käsikirjoituksen painoon toimittanut
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1923.
Jos olette lukeneet erään paksun, lukuisilla kuvilla kaunistetunkirjan, jonka nimi on "Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä",niin olette jo saaneet jonkinlaisen, vaikka tosin yksipuolisen kuvanmeidän henkevän perheemme toimeliaasta elämästä. Mainitun kirjan on— nähtävästi isäukkomme viittausten mukaan — kirjoittanut herraTiitus, mutta kaikesta näkyy, että herra Tiitus on ollut vain suuna,isäukon ollessa säkkinä, ja kun on ollut sellainen säkki, niin eivoinut muuta odottaakaan kuin että kirjassa puhuttaisiin melkeinyksinomaan vain isästä ja hänen urotöistään. Isäukko on liikemiesselkänikamiaan myöten, ja on aina osannut tehdä reklaamia itsestään.Meistä pojistaan on hän antanut kirjassaan puhua vain ohimennen jasilloinkin tavallisesti ylimielisessä äänilajissa, ja muutenkin onkoko kirja niin täynnä ukkoa itseään, että muiden on vaikea päästäsiinä kääntymäänkään. Tuntuu melkein siltä kuin olisi isäukko pelännytpoikiensa loiston himmentävän hänen oman valonsa ja koettanut siitäsyystä tunkea meidät niin syrjään kuin mahdollista.
Kirjan ilmestymisen jälkeen oli isä olevinaan vihainen senkirjoittajalle ja väitti kirjoittajan tahtoneen luoda hänestäirvikuvan, lisäämällä hänen luonteeseensa naurettavia piirteitä,mutta itse asiassa oli ukko niin, ylpeä ja mielissään kirjasta,että tuskin malttoi pysyä kengissään. Hän osti meille jokaiselleoman kirjamme ja oli hyvin tyytyväinen, milloin näki meidän sitälukevan tai olevan lukevinamme, mutta jos hän huomasi, ettemme olleetpäiväkausiin sitä avanneetkaan, alkoi hän haukkua meitä ja sanoi,että me tuhlaamme kaiken aikamme turhuuteen ja koirankonsteihin,emmekä välitä henkemme jalostamisesta ja kehittämisestä enempää kuinpitkäkärsäinen maatiaissika kolmannen asteen trikolometriasta. Mekysyimme, mitä kolmannen asteen trikolometria on, mutta silloin tuliisä kärttyisäksi käskien meidän pitää suumme kiinni. Isä höystää hyvinmielellään puhettaan vieraskielisillä ja tieteellisillä sanoilla japuhelee niin oppineesti kuin yliopiston professori taikka apteekkarinjuoksupoika, mutta jos me häneltä kysymme, mitä sanat merkitsevät, niinalkaa hän haukkua meitä taikka sanoo, ettei niille ole vielä keksittysuomenkielisiä vastineita.
Kun isäukon elämäkerta oli ilmestynyt, olivat kaikki tuttavat pojatsitä mieltä, että meille oli siinä tehty vääryyttä, ja lopuksi oliminun pakko nuorempien veljieni ja muiden poikain painostuksesta lähteäpyytämään sen kirjoittajalta, että hän kirjoittaisi edes pienenkinkirjan meidän poikien elämästä.
Kun minä soitin kirjailijan ovelle, niin tuli hän itse avaamaan jaoli vihaisen näköinen ja pisti 50 pennin rahan kouraani ja kysyi,luulinko minä häntä pankkiiriksi, kun juoksen joka tunnin päästäkerjäämässä hänen ovellaan. Minä sanoin silloin, että minähän olenKenosen Napoleon, jolloin kirjailija kysyi, kuinka isä jaksaa, ja käskiminun käydä sisään ja kuivata huolellisesti jalkani oven edessä olevaanmattoon.
Puhuttuani asiani katsoi kirjailija minuun vähän pitkään ja ikäänkuinihmeissään, ja minä aloin jo pelätä, että hän vaatisi minulta takaisinsen 50 pennisen ja ajaisi minut ulos. Mutta sitten hän sanoi, ettäajatus ei kyllä ehkä olisi hullumpi, mutta ettei hänellä nyt missään