Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
JEAN-CHRISTOPHE VIII
Ystävättäriä
Kirj.
ROMAIN ROLLAND
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1919.
YSTÄVÄTTÄRIÄ
Huolimatta menestyksestä, joka kangasteli Ranskan ulkopuolella, paraniystävysten aineellinen asema hitaasti. Säännöllisesti tuli vaikeitaaikoja, jolloin oli pakko kiristää nälkävyötä. Vahinko korvattiinsiten, että syötiin kahta vankemmin, kun saatiin rahaa. Mutta ajanpitkään se oli kuihduttavaa ruokajärjestystä.
Tällä hetkellä oli heillä jälleen tuollainen "laihain lehmien" kausi.Christophe oli ahertanut puolen yötä saadakseen valmiiksi eräänjärjettömän nuotinkopioimistyön Hechtille; hän oli mennyt levollevasta aamun sarastaessa, ja nukkui kuin tukki ottaakseen valvotunyön vahingon takaisin. Olivier oli lähtenyt varhain kaupungille:hänellä oli tunti toisessa päässä Parisia. Noin kello kahdeksansoitti talonmies, joka toi heille kirjeet ylös heidän huoneistoonsa,ovikelloa. Tavallisesti ei hän huolinut viipyä ovella, ellei se pianauennut, vaan pisti kirjeet oven alta sisään. Mutta nyt, tänä aamuna,kolkutti hän itsepintaisesti. Christophe heräsi kesken uniaan ja meniäristen avaamaan; hän ei viitsinyt kuunnella, mitä talonmies hymyillenja pitkäpiimäisesti jutteli hänelle jostakin sanomalehtiartikkelista;hän otti kirjeet katsomattakaan niitä, vetäisi oven kiinni, mutta eivääntänyt sitä lukkoon, ja meni jälleen makaamaan ja nukahti heti kahtamakeammin.
Tuntia myöhemmin hän heräsi uudestaan, hätkähtäen, sillä hän kuuliaskeleita huoneessaan; ja ällistyksekseen näki hän nyt sänkynsäjalkopäässä jonkun vieraan olion, joka tervehti häntä juhlallisesti.Muuan sanomalehtimies oli tullut kursailematta sisään, kun ovi oliauki. Christophe hyppäsi vimmoissaan sängystä:
— Mitä te tänne tunkeudutte? — huusi hän tulijalle.
Hän tempaisi pieluksensa heittääkseen sen vasten tungettelijan naamaa,mies ponnahti vaistomaisesti pari askelta taaksepäin. He selvittelivätnyt keskenään asiaa. La Nation-lehden reportteri halusi haastatellamonsieur Krafftia artikkelin johdosta, joka oli ilmestynyt Le GrandJournalissa.
— Mikä artikkeli?
— Eikö Christophe ollut sitä lukenut? Reportteri tarjoutui selostamaansitä hänelle.
Christophe heittäytyi jälleen sänkyynsä. Ellei hän olisi ollut vieläniin unenpöpperössä, olisi hän ajanut tuon miehen ulos; mutta nythänestä oli helpompaa antaa vieraan puhua. Hän painautui vuoteeseensa,sulki silmänsä, ja oli nukkuvinaan. Hän oli vähällä tosiaan nukahtaaunista näytellessään. Mutta tulija oli itsepäinen ja aikoi lukeakovalla äänellä artikkelin alkua. Kuullessaan ensimäiset rivitChristophe heristi korviaan. Siinä puhuttiin monsieur Krafftistaaikakautensa ensimäisenä musiikkinerona. Christophe unohti näytellänukkuvan osaa, kirosi kummissaan, nousi istualleen ja sanoi:
— He ovat hulluja. Mikä heidät on riivannut?
Reportteri käytti kohta hyväkseen tilaisuutta ja keskeytti lukemisensatehdäkseen hänelle nopeasti joukon kysymyksiä; ja Christophe vastasiniihin, sanojaan yhtään harkitsematta. Hän oli ottanut lehden jakatseli ällistyksekseen omaa kuvaansa, joka komeili sen ensimäiselläsivulla; mutta lukea ei hänellä ollut aikaa: sillä nyt tuli sisäänjo toinen sanomalehtimies. Tällä kertaa Christophe suuttui kaikestahuolimatta. Hän käski heidän mennä matkaansa; sitä he eivät kuitenkaantehneet ennenkuin olivat sukkelasti vilkaisseet, missä järjestyksessäkamarin huonekal