E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1921.
I luku. Herttuatar astuu näyttämölle.
II luku. Jalosukuinen Jane neiti esitetään.
III luku. "Yllätys".
IV luku. Jane tarjoutuu sijaiseksi.
V luku. Uskoutumista.
VI luku. Verho kohoaa.
VII luku. Garth löytää rukousnauhansa.
VIII luku. Lisää helmiä.
IX luku. Lady Inglebyn luona.
X luku. Ihmeellisiä hetkiä.
XI luku. Garth löytää ristinsä.
XII luku. Lääkärin määräys.
XIII luku. Sfinksin vastaus.
XIV luku. Deryckin luotettavassa hoidossa.
XV luku. Tohtori tutkii.
XVI luku. Tohtori keksii keinon.
XVII luku. Sisar Rosemary Gray.
XVIII luku. Nummien Napoleon.
XIX luku. Pimeydestä kuuluva ääni.
XX luku. Janen selonteko.
XXI luku. Kirjuri on kovilla.
XXII luku. Tohtori Robista on apua.
XXIII luku. Ainoa keino.
XXIV luku. Miehen näkökanta.
XXV luku. Tohtori antaa lausuntonsa.
XXVI luku. Pimeyden maassa sydämet kohtaavat toisensa.
XXVII luku. Silmät, joita Garth uskoi.
XXVIII luku. Taiteilijan työhuoneessa.
XXIX luku. Jane katselee itseänsä rakkauden kuvastimesta.
XXX luku. Nainen, jota taulut kuvasivat.
XXXI luku. Hiukan myötäistä.
XXXII luku. Välisoitto.
XXXIII luku. "Tänään tapahtuu jotakin".
XXXIV luku. "Rakkaus ei koskaan häviä".
XXXV luku. Sisar Rosemary saa palkkansa.
XXXVI luku. "Rukousnauha" selvittää.
XXXVII luku. "Tämän kristillisen seurakunnan läsnäollessa".
XXXVIII luku. Ikuista valoa.
Ensimmäinen luku.
Englantilaisen kesäiltapäivän tyyni hiljaisuus vallitsi Overdenenpuistossa ja puutarhassa. Liikehtelevät valolaikat ja yhä pitenevätvarjot risteilivät nurmikolla, ja raitistuttavan vilpoisuuden toive saihaluamaan suuren setripuun varjoon.
Vanha kivirakennus, jykevä ja koristeeton, ilmaisi sisältävänsärajatonta tilavuutta ja kaikenlaista mukavuutta. Sen ulkonaistaeittämätöntä rumuutta hälvensivät hienolehtinen muratti, magnoliapuutja vuosia vanha vistaria, joka kiipeili sen sileätä julkipuolta,peittäen sen suurin valkokukin ja punaisin kukkarykelmin koristellullavihreällä verholla.
Pengermä ulottui koko rakennuksen pituudelle, päättyen toisessa päässäkasvihuoneeseen, toisessa lintulaan. Leveät kiviportaat johtivatmuutamista kohdin pengermältä pehmeälle, vilvakkaalle nurmikolle.Taempana oli avara puisto, vanhoja puuryhmiä, joiden alla oleskelivatvauhkot saksanhirvet, ja puitten lomitse vilkahteli joki, kapeahopeavyö, joka sirosti mutkaili pitkässä ruohossa voikukkien japäivänkakkaroiden keskitse.
Tiimapatsas osoitti neljää.
Linnuilla oli hiljainen hetkensä. Ei ainoatakaan liverrystä kuulunuthiljaa liikkuvasta lehvistöstä, ei piipitystä, ei sirkutusta.Hiljaisuus tuntui melkein ahdistavalta. Maiseman ainoa loistavavärikohta oli iso tulipunainen amerikkalainen papukaija, joka nukkuiorrellansa setripuun alla.
Vihdoin kuului oven avautuminen. Omituinen vanha olento astuipengermälle, kulki sen päähän vasemmalle ja katosi ruusutarhaan.Meldrumin herttuatar meni poimimaan ruusujansa.
...