Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
KLORINDA
Erään aatelisnaisen elämänvaiheet
Kirj.
FRANCES HODGSON BURNETT
Suomentanut ["A Lady of Quality"] Hanna Pakkala
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava.
Suomal. Kirjall. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö,1897.
SISÄLLYS:
1. Marraskuun neljäntenäkolmatta päivänä vuonna 1690.
2. Jeoffrey herra tekee tuttavuutta tyttärensä kanssa.
3. Tuttavuutta jatketaan.
4. Kirkkoherran vierailu ja Klorinda neidin syntymäpäivät.
5. "Minua ei keksitä."
6. Anne sisko löytää erään muotokuvan.
7. Mitä kuutamossa tapahtui.
8. Eräs kohtaus ruusutarhassa ja eräs kihlaus.
9. Rehellinen kauppa.
10. Hänen ylhäisyytensä Osmonden herttua.
11. Jalon elämän loppu.
12. Dunstanwolden lordin hautajaiset ja mitä niiden perästä tapahtui.
13. Taistelu elämästä ja kuolemasta.
14. Kreivitär Dunstanwolde kesyttää hevosen.
15. John Oxon herra löytää kadonneen voitonmerkin.
16. Mitä paneilisalongissa tapahtui.
17. Eräs vastaanotto ja eräs kirje.
18. Kreivitär istuu kirjoittamassa.
19. Kova kohtalo.
20. Ylhäinen naiminen.
21. Perillinen syntyy.
22. Anne äiti.
23. Jeoffrey herran viimeiset hetket.
24. Annen kuolema.
ENSIMMÄINEN LUKU.
Marraskuun neljäntenäkolmatta päivänä vuonna 1690.
Eräänä usvaisena talviaamuna vuoden 1690 lopulla kaikui WildairsHallin linnan pihalla koirien haukuntaa, huutoja ja kavioidenkalketta. Jeoffrey herra teki näet lähtöä metsästysretkelle, ja kunhän oli kiivas luontoinen ja karkeaääninen herra, jolla hyvällätuulellakin ollessaan oli taipumusta kiroilemiseen, niin vallitsiaina aika mellakka kun hän ystävineen lähti ratsastamaan. Tälläkertaa meluttiin tavallista enemmän, sillä herralla oli mukanaedellisenä päivänä tulleita vieraita; iltaruoka oli syöty vastailtamyöhällä ja juotukin oli vahvasti, siitä syystä vaivasi tänäänketä päänsärky, ketä pahoinvointi, ketä taas ainoastaan pahattuulet, niin että he milloin sadattelivat levottomia hevosiaan,milloin taas laukesivat kohti kurkkuaan nauramaan, kun joku joukostalaski raakaa pilapuhetta. Niitä kuuluikin kosolta, sillä Jeoffreyherra ja hänen toverinsa olivat koko kreivikunnassa kuulut sekärohkeapuheisuudestaan että irstaista huvituksistaan ja oli todellakinonni, ettei heillä ollut naisia seurassa tänään, kun rivot puheet jasadatukset kajahtelivat kylmässä talvi-ilmassa.
Jeoffrey herra oli kaikista äänekkäin, sillä hän oli juonut enin,ja vaikka hän aina kehui sietävänsä enemmän kuin muut ja pysyvänsäpöydässä viimeiseksi, olivat yölliset juomingit kumminkin saattaneethänet pahalle päälle. Hän laaposti paikasta toiseen, sadattelikoiria ja sätti palvelijoita, ja kun hän nousi ison, mustan ratsunsaselkään, haukkuivat koirat ja rähisivät ihmiset niin, että olisivoinut luulla helvetissä olevansa.
Jeoffrey herra oli pitkä, lihavanläntä mies, kasvot olivatpunakat ja kauniit ja silmät mustat; nuoruudessa oli hän ollutkuulu suunnattomasta väkevyydestään, sekä ratsastustaidostaan jaurotöistään juomingeissa. Rajusta elämästään liikkui rumia huhuja,vaikkei hän suinkaan itse niitä rumina pitänyt, vain luuli niistäpikemminkin olevan hänelle aatelismiehenä kunniaa, sillä kun nämäjuorut tulivat hänen korvilleen, purskahti hän riemuisaan nauruun.Hän oli nainut kreivikunnan mainioimman, viisito