Produced by Tapio Riikonen
SUOMALAISIA SANANLASKUJA
Selittänyt
Elias Lönnrot
Tuhansille kodeille tuharjärvien maassa N:o 2.
Werner Söderström, Porvoo, 1892.
Alkulause.
Kun vankka isäntä rakentaa perheellensä muhkeata kartanoa, niin siinä,kirvesmiehen veistäessä seinähirsiä sileiksi, kirpoo työsijallemelko-määrä lastun järkäleitä, joita sitten kylän lapset poimiskelevatpieniin kotipirtteihinsä valon ja lämmön avuksi. Kun Lönnrot Suomenkansalle valmisti suuren elämäntyönsä rakennusta, syntyi siinäkinjoukko sivutuloksia, jotka hyvinkin ansaitsevat erityistä talteenottoa:niistäkin lähtee valoa ja lämpöä Suomalaisen tajulle ja tunteelle.Mutta tähän saakka — paha kyllä — ei ole eri kokoelmiksi sommiteltuniitä yhteenkuuluvia aineksia Lönnrotin käsialaa, jotka siellätäällä löytyvät hajallaan sanomalehti-, aikakaus- ja muuntilapääkirjallisuuden unhotetuilla lehdillä. Niinpä ovat vieläkokoamatta hänen matkamuistelmansakin, jotka meille kuvaavat niin montamiellyttävää piirrettä rahvaan oloista ja katsantotavoista runolaulunkotimailla, niin monta huvittavaa yksityisseikkaa Lönnrotinvaelluselämästä noina sivistyshistoriassamme ikimuistettavina vuosina,jolloin Kalevalan ainekset kerättiin. Kokoamatta ovat Lönnrotinkaunokirjalliset tuotteet, joita, virsiä lukuunottamatta, löytyymuitakin sekä alkuperäisiä että mukaelmia ja käännöksiä. Kokoamattaovat hänen kirjevaihtonsa tuotelmat. Kokoamatta vihdoin, mainitsemattamonta muutakin kirjallisen tekemyksen lajia, hänen "Mehiläisessä"julkaisemansa sananlaskut.
Kustantaja on senvuoksi arvellut tekevänsä suomalaiselle yleisöllepalveluksen uudestaan julkaistessaan tämän sananlaskukokoelman, jokatavataan mainitun kuukauslehden ensimmäisessä ja toisessa vuosikerrassa(vv. 1836-37). Sen se ansainneekin. Se näet sisältää sen määrän Suomenkansan sananlaskuja — vieläpä hyvin valikoidunkin — mikä jokaisenSuomalaisen vähintänsäkin tarvitsee tuntea Suomalaisesta käydäkseen;siihen myöskin liittyy runsas joukko Lönnrotin sepitsemiä selityksiä,yksi tahi useampia joka sananlaskua kohden, selityksiä, joiden arvo eiole aivan vähäksi katsottava. Ne ne juuri valaisevan sisällyksensä jatuoreen, kansanomaisen esitystapansa vuoksi tälle pienelle kokoelmalleantavatkin varsinaisen merkityksensä. Kansallisen sivistyksenkarttuessa yhä laajaperäisemmäksi, yhä moninaisempia aineksia itseensäsulatellessa on tarjona se vaara, että uudet sukupolvet vähitellenvierautuvat vanhan kansan katsantotavoista ja siten myöskin kadottavatsen mielipohjan, johon sanalaskurunoutemme perustuu. Mitäsäätyläisluokkaan tulee, ei ole enää puhetta vaarasta, sillä itsevahinkokin jo on tapahtunut, ainakin niissä tähän luokkaanlukeutuvissa, jotka lapsipolvessaan eivät ole suomalaisuuttaan imeneetsuomalaisuuden oikeista äidinrinnoista suomalaisen rahvaankotikeskuudessa. Jo puoli vuosisataa taaksepäin Lönnrot pilapuheiseentapaansa huomauttaa mainitsemaamme epäkohtaa: mitenkä kansanhengen älyntuotteet sivistyksen tasoittavasta vaikutuksesta syrjäytymistäänsyrjäytyvät ja ainoastaan sivistymättömien keskuudessa kenenkäänkadehtimatta jonkunlaista arvoa säilyttävät. Hän lausuu muutamakseen:
"Kansankuntien sivistyksen laita on sama kuin yksityiseläjäinkin: mitäyhtenä aikana rakastetaan, se jo toisena on menettänyt arvonsa. Mikäviidentoista vuotias poika enää panee suurta arvoa siihen puuhevoseen,joka hänellä oli apuna ratsastaessaan läpi lapsuusikänsä, ja mikätyttö ei samanikäisenä jo ole virkaheitoiksi hyljännyt entisetleikkisiskonsa, vauvat. Mikä arvo joululeikeillä enää on sivistyneessäseurueessa tahi mikä merkitys on itse j