E-text prepared by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1918.
PASTORI KANTOLA,
VILJO, hänen poikansa, insinööri
AINI, hänen tyttärensä
ANTTI FORSSELL, ylioppilas
AARNE FORSSELL, taiteilija
UKKO BERGMAN
ROUVA BERGMAN
HILMA, palvelijatar.
Tapahtuu pienessä rannikkokaupungissa syksyllä v. 1916.
Näyttämönä on pastori Kantolan olohuone. Vasemmalla on ovi eteiseen,oikealla kaksi sisähuoneisiin, perällä suuri akkuna. Huonetta valaiseepöytälamppu.
HILMA (kattaa kahvipöytää ja koristelee sitä kukilla.)
AARNE (kävelee levottomana edestakaisin.)
HILMA. Kyllä nyt on kukat kalliita. Ei niitä juuri raskitse ostaa.
AARNE. Sota-aika!
HILMA. Koskahan sekin kurjuus loppuu?
AARNE. Ei se enää kauan kestä. Nykyajan sodat ovat lyhytaikaisia.
HILMA. Semmoistahan ne ihmiset hokivat jo sodan alussa, mutta nyt on jokulunut kaksi vuotta eikä lopusta ole vieläkään tietoa.
AARNE. Kyllä se jo pian loppuu.
HILMA. Kunpa loppuisi! — Johan miesväkikin kuolee vallan sukupuuttoon.
AARNE. Kai ne sentään Hilmalle yhden säästävät, paksun, punapartaisenryssän.
HILMA. On niitä suomalaisiakin vielä suku!
AARNE. Hilmapa sen tietää.
HILMA. Yhtäkaikki koko miesväki! En minä heistä mitään piittaa.
AARNE. No, no!
HILMA. Enkä piittaa! Surkuni vain muuten tulee. — Ja kai nämäsuomalaisetkin vielä siihen leikkiin joutuvat?
AARNE. Kukapa sen tietää.
HILMA. Sinne niitä kuuluu menevän rajojen taakse, minnekkä sittenmahtanevat mennä.
AARNE. Vai niin.
HILMA. Sinne niitä menee, ja kyllä mekin tässä vielä koville joudumme.
Sen saa uskoa.
AARNE. Ehkä.
HILMA. Ja kai niitä sinne jääkin.
AARNE. Hm!
HILMA. On se ihan ihmeellistä, että se Antti-herrakin niiltämatkoiltaan palasi. Ja me jo luulimme, että sinne se ikipäiviksi jäi.
AARNE. Kuka Hilmalle on puhunut Antin matkoista?
HILMA. Neitihän sitä puhui. — Enkä minä ole siitä sanaakaan hiiskunutkenellekään, vaikka minä sitä nyt tässä herralle ihmettelen.
AARNE. Parasta onkin, että olette siitä asiasta vaiti.
HILMA. Tottakai! Johan nyt minä semmoisia rupeaisin kylällekanniskelemaan.
AARNE (Koputtaa perällä olevalle oikeanpuoliselle, Viljon kamarin,ovelle.)
VILJO. Sisään!
AARNE. Eikö sinun työsi jo ole valmis?
VILJO (aukaisee oven.) Odotahan nyt vielä hetkinen! — Isäkin tuleeaivan kohta kotiin.
AARNE. Enkö saa tulla huoneeseesi istumaan?
VILJO. Sinä häiritsisit minua niin riivatusti. — Sinä et kuitenkaanosaisi olla vaiti.
AARNE. Niin, oikeastaan ei minulla olekkaan aikaa olla täällä aivankauan tänä iltana, pistäydyin vain hetkeksi.
VILJO. Kyllä sinulla aikaa on. Istu nyt siellä vaan kaikessa rauhassa,minä tulen kohta.
(Painaa oven kiinni.)
AARNE (jatkaa kävelyään, sytyttää savukkeen, ottaa pöydältä kirjan jaru