Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA
Kirja kaikille eikä kenellekään
Kirj.
FRIEDRICH NIETZSCHE
Suomentanut Aarni Kouta
Suomennoksen tarkastanut Otto Manninen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1907.
SISÄLLYS:
Ensimäinen osa.
Zarathustran esipuhe.
Yli-ihmisestä ja viimeisestä ihmisestä.
Zarathustran puheet.
Kolmesta muutoksesta.
Hyveen opetusistuimista.
Tuonpuoleisten odottajista.
Ruumiin halveksijoista.
Riemuista ja intohimoista.
Kalpeasta rikoksellisesta.
Lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Vuorella kasvavasta puusta.
Kuoleman saarnaajista.
Sodasta ja sotaväestä.
Uudesta epäjumalasta.
Torin kärpäsistä.
Siveydestä.
Ystävästä.
Tuhannesta ja yhdestä päämaalista.
Lähimmäisenrakkaudesta.
Luovan teistä.
Vanhoista ja nuorista naisista.
Käärmeenpuremasta.
Lapsesta ja avioliitosta.
Vapaasta kuolemasta.
Lahjoittavasta hyveestä.
Toinen osa.
Lapsi ja kuvastin.
Autuailla saarilla.
Sääliväisistä.
Papeista.
Siveellisistä.
Roskaväestä.
Tarantteleista.
Ylistetyistä viisaista.
Yölaulu.
Tanssilaulu.
Hautalaulu.
Itsensävoittamisesta.
Ylhäisistä.
Sivistyksen maasta.
Tahrattomasta tiedosta.
Oppineista.
Runoilijoista.
Suurista tapauksista.
Tietäjä.
Lunastuksesta.
Ihmisviisaudesta.
Hiljaisin hetki.
Kolmas osa.
Vaeltaja.
Näystä ja arvoituksesta.
Autuudesta, jonka saa vastoin tahtoansa.
Ennen auringonnousua.
Pienentävästä hyveestä.
Öljymäellä.
Ohitsekäymisestä.
Luopioista.
Kotiintulo.
Kolmesta pahasta.
Raskauden hengestä.
Vanhoista ja uusista tauluista.
Elpyvä.
Suuresta kaipuusta.
Toinen tanssilaulu.
Seitsemän sinettiä. (Eli: On- ja Aamen-laulu).
Neljäs ja viimeinen osa.
Hunajauhri.
Hätähuuto.
Puhelu kuninkaitten kanssa.
Veri-iili.
Loihtija.
Virkajättönä.
Rumin ihminen.
Vapaaehtoinen kerjäläinen.
Varjo.
Keskipäivällä.
Tervehdys.
Ehtoollinen.
Korkeammasta ihmisestä.
Alakuloisuuden laulu.
Tieteestä.
Erämaan tyttärien joukossa.
Herätys.
Aasijuhla.
Juopunut laulu.
Merkki.
Kuinka syntyi teos "Näin puhui Zarathustra".
NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA
ENSIMÄINEN OSA
Zarathustran esipuhe.
1.
Kun Zarathustra oli kolmikymmenvuotias, jätti hän kotiseutunsa jakotiseutunsa järven ja läksi vuorille. Täällä hän nautti hengestäänja yksinäisyydestään eikä väsynyt kymmeneen vuoteen siihen. Muttaviimein hänen sydämensä muuttui, — ja eräänä aamuna hän nousiaamuruskon aikaan, astui auringon eteen ja puhui sille näin:
"Sinä suuri tähti! Mitä onnea sinulla olisi, jos ei olisi niitä,joille loistat!
"Kymmenen vuotta tulit sinä ylös tänne luolaani: sinä olisitvaloosi ja tähän tiehe