Produced by Tapio Riikonen
PUNASYDÄN ELI METSlEN KUMMITUS
Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista
Kirj.
P. B. St.
Suomennos
Haminassa,Alfred Lagerbom,1903
NEUVOTTELU:
Neuvottelu-nuotion ääressä.
"Punasydämen" ensimmäinen uhri.
Julman Korppikotkan loppu.
Veljekset.
Loppu.
Neuvottelu-nuotion ääressä.
Dakota, eräs Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain nuorimpia valtioita, onhedelmällinen vaikka näihin aikoihin sangen harvaan asuttu maa.
Eräänä iltapäivänä loimusi aika nuotio Dakota-intiaanien leirissävuolaasti virtaavan puron oikealla rannalla. Lähellä olevalletasangolle kokoontuivat kohta kaikki kylän miehet. Alipäälliköt jamerkittävimmät sotilaat asettuivat ympyrään nuotion ympärille jatuijottivat synkin katsein tuleen. Ei kukaan uskaltanut lausuasanaakaan; ison joukon äänettömyys näkyi ennustavan jotakinsalaperäistä.
Äkkiä käänsivät useimmat kasvonsa kohti erästä isoa Wigwamin [wigwam— intiaanien teltanmuotoinen maja], josta jättiläismäinen mies juuriastui ulos. Hänellä oli hartioillaan pedon nahka; joukko ihmistenkuivuneita päänahkoja, tupakka-kukkaro, pussillinen kuulia ja ruutia,pitkä puukko ja lyhyt nylky-veitsi olivat kiinnitetyt hänen vyöhönsä.Olallaan kantoi hän oivaa kaksipiippuista pyssyä ja oikeassa kädessäänheilutti hän raskasta tomahawkia eli tappokirvestä. Pitkätkotkansulat, jotka olivat hänen tukassaan, ilmaisivat hänen olevanylimmäisen päällikön.
Hitain askelin läheni päällikkö sotilasjoukkoansa, astui nuotion ääreenja istuutui alipäällikköjen viereen.
Eräs nuori sotilas tarjosi hänelle täytetyn piipun ja pani pienenkekäleen koppaan tupakan päälle. Päällikkö vetäisi muutamia savuja jaantoi sitten piipun lähimpänä olevalle punaihoiselle. Tämäkin vetäisimuutaman savun ja ojensi sen sitten naapurilleen, niin että jokainennuotion ääressä istuva sotilas sai vuoroonsa sitä polttaa.
Nyt nousi päällikkö ylös ja alkoi kaikkien tarkkaavaisesti kuunnellessapuhua: "Dakotan urhoolliset sotilaat!" sanoi hän. "Musta Kotka onkutsunut teidät neuvottelu-nuotion ääreen kuullakseen teidän, heimommekokeneimpien miesten mieltä. Pojaltaan Julmalta Korppikotkalta on MustaKotka saanut kuulla tärkeän uutisen. Sallittakoon sen tähden JulmanKorppikotkan kertoa, mitä hän on havainnut!"
Häikäilemättä suostui intiaanien neuvoskunta siihen, ja Mustan Kotkanviittauksesta astui toisten joukosta aseestettu nuori mies, jolla jooli voitonmerkkeinä muutamia päänahkoja vyötäröillään ja jonka kokoolemus huokui hurjaa taistelunintoa.
Päällikkö silmäsi mielihyvällä uljasta nuorukaista, joka solakkana kunihonka asettui nuotion ääreen.
"Julma Korppikotka kertokoon, mitä hän on huomannut!" huudahti vanhinalipäälliköistä.
Muutamat sotilaat yhtyivät tähän kehoittavin hugh-huudoin, muttapäällikön ankara katse sai heidät kohta vaikenemaan.
"Julma Korppikotka harhailee mielellään metsissä metsänriistan ajossa",sanoi nuorukainen kaikuvalla äänellä. "Eräänä iltana läksi hänmetsälle. Ajaen metsänkaurista takaa tuli hän valkoisellekalliolle, missä Suuren Käärmeen hauta on. Samassa juoksi eläinläpipääsemättömään pensaikkoon, Uutta Julma Korppikotka ei pelkääohdakkeita ja aikoi sentähden kiiruhtaa metsänkauriin jälkeen.Yht'äkkiä kuului ylhäältä valittava ääni ja samassa näyttäytyi JulmalleKorppikotkalle hir